tiistai 31. elokuuta 2010

Pentti-Antero R.I.P.

Alter-egoni, Pentti-Antero, on lakannut olemasta. Hän sai bannit Uudesta Suomesta sangen kiinnostavassa kommenttiketjussa Kaj Sotalan BDSM-blogaukseen.

Näistä viesteistä molemmat omana, #11 ja #14, poistettiin Uusi-Suomen toimituksen toimesta pelkästään sanoilla "US:n ylläpito poistanut kommentin.", jättäen vaikutelman, että viestissä #13 vihjattu "uhkaus" on toteutunut, ja olisin syyllistynyt rikokseen. Tämä on äärimmäisen harhaanjohtavaa moderointia sinulta, Markku Huusko. Päätoimittajana olet viime kädessä vastuussa moderointitiimisi päätöksistä.

En kiistä, etteivätkö kommenttini pyörineet sovinnaisuuden rajoilla, mutta laitonta materiaalia niissä ei ole. Peltolan väittämä "uhkaus" ei ollut uhkaus, kuten käy ilmi molemmista poistetuista viesteistä. Moderointi niinikään katsoi tarpeelliseksi poistaa myös jälkimmäinen viestini, joka ei ollut yhtälailla piikittelevä, ja jossa puolustin itseäni perättömiltä rikossyytöksiltä (joita siis ilmeisesti ei ole kuitenkaan, yllytyksestäni huolimatta, viety poliisin naurettavaksi vaan ainoastaan käytetty "argumentaationa" kommenttiketjussa). Kommentti #14 niinikään selventää miksi koin asialliseksi viitata hänen tyttäreensä (jonka ikää hän ei ollut tuonut aiemmin esille). Kyse nimittäin ei varsinaisesti ollut hänen tyttärestään vaan keskustelijan asenteesta siihen miten hän suhtautuisi, jos...

Niin ikään muut kommentin asiattomuudet ovat korkeintaan verrannollisia alkuperäisiin asiattomuuksiin. Esim. kutsuessani Hildéniä "itsensäpaljastelijaksi", se johtui puhtaasti hänen profiilikuvastaan, jossa hän nauttiii olla yläosattomissa vaatteissa (tai mistä tiedämme onko hänellä edes alaosaa, koska se on rajautunut kuvan ulkopuolelle), sekä siitä että Hildén on aina nimittelemässä toisia keskustelijoita pedofiileiksi ja sadomasokisteiksi. Uskoakseni Hildén ei kuitenkaan ole itkenyt ylläpidolle vastapiikittelystä - voin toki olla väärässäkin sen uskomukseni kanssa.

Ken provokaation aloittaa, provokaation kestäköön. Peltola ei kestänyt aloittamaansa peliä.

Loppukevennyksi sitä kristillistä aivopierua, joka seurasi keskustelusta:

Tyttäresi kasvatusasiat eivät kuulu henkilökohtaisen elämäsi piiriin, jos itse tuot sen mukaan keskusteluun (viesti #3). Opettele käyttämään aivojasi, jos omaat kyseisen elimen.

Alkaako minusta tuntua, että Peltolasta on kehkeytymästä seuraava Rastimo ja itsestäni seuraava Paalijärvi? Pikkusen kyllä alkaa.


UPDATE1:

Laitoin sitten toimitukselle sähköpostia asiasta.

sunnuntai 29. elokuuta 2010

Sammakon keittäminen

Ehkä joku teistä on kuullut elävän sammakon keittämisestä elävältä niin, ettei se ymmärrä paeta astiastansa vaikka siinä olisi matalat reuna. En toisaalta ihmettele vaikka ette olisi kuullutkaan - tämä useimmiten vertauksena käytetty fraasi ei nimittäin ole yleinen Suomessa.

Siitä, yrittääkö oikea sammakko paeta astiasta, jonka vesi lämmitetään hitaasti pisteeseen, jossa sammakko kuolee, ilman että sammakko huomaa veden lämmenneen, on väännetty kättä vuosisatoja 1700-luvulta lähtien. Kun veden lämmitysnopeus oli 3 astetta/minuutti, täytyi sammakoilta kirurgisesti poistaa aivot, jotta ne eivät paenneet vettä lämmitettäessä. 3 astetta/minuutti oli kuitenkin riittävän hidas, jotta aivoton sammakko ei selkärankareflekseillä hyppinyt (kuin "päätön kana") pois astiasta. Lämmitysnopeuden ollessa 0,2 astetta/minuutti (tai alle) useampien kokeiden mukaan aivoilla varustettu sammakkokaan ei ymmärrä poistua astiasta ennen kuolemaansa.

Sammakon keittämistä hitaasti on kiistetty tämän jälkeenkin, väittämällä sammakon poistuvan astiasta riippumatta kuinka hitaasti sitä lämmitetään. Ironisesti, kiistäjät (korkeasti koulutetut biologit) eivät kuitenkaan ole pyrkineet todistamaan väitettänsä toistamalla vuosisatoja vanhoja kokeita vaan kiistävät nämä uskomuksesta. Ehkä sammakon tuntikausia kestävä hidas keittäminen elävältä olisi myös epäeettistä, mutta onko mielekästä kieltää teoriaa vain, koska ei omaa henkistä kanttia todistaa teoriaa vääräksi. Ei tässä kuitenkaan olla mitään juutalaisia leikkelemässä vaan ainoastaan keittämässä sammakkoa.

Niinikään sammakon pudottaminen kiehuvaan veteen ei suinkaan aiheuttaisi sammakon refleksinomaista pakoa astiasta, koska terminen shokki aiheuttaisi välittömän halvauksen sekunnin murto-osassa, sekä täydellisen kuoleman muutamassa sekunnissa tämän jälkeen. Oletteko keittäneet rapuja koskaan? Siinä mielin vertaus sammakon keittämiseen ei tule ottaa turhan kirjaimellisesti. Jos "kuuma" vesi sen sijaan on 40-asteista, se saa sammakon pakenemaan.

___________


Niin tai näin: kielikuvan alkuperän totuusarvo ei ole varsinaisesti edes tärkeä, koska kielikuvaa ihmisiin soveltaessa meidän tulee joka tapauksessa arvioida paikkansapitävyys ihmisillä. Pyrkimykset diskreditoida kielikuvan alkuperä on usein kaivon myrkyttämistä - sillä ihmisiin tämä kielikuva soveltuu ehkä paremmin kuin sammakoihin. Tai jos ei paremmin, niin sillä on ainakin suurempi käytännön merkitysarvo.

Korvatkaamme sammakko ihmisellä. Korvatkaamme astia ja keitinvesi ihmisen elinympäristöllä: miten saamme ihmisen luopumaan ihmisoikeuksistaan, esim. sananvapaudesta käytännössä täydellisesti? Miten estämme ihmisiä kääntymästä ihmisoikeuksien rajoittajaa vastaan, noisemasta barrikadeille, vastustamaan fasismia?

Me teemme sen julkisten vihollisten kautta. Valitsemme yhteiskunnasta ilmiön, jota lähes kaikki vastustavat. Ne jotka eivät vastusta ovat vähemmistöä (ja osa julkista vihollista), he todennäköisemmin pysyvät hiljaa eivätkä halua identifioitua. Pieni osa identifioituu, heidät lytätään. Ne jotka eivät kannata julkiseksi viholliseksi valittua asiaa, mutta arvostavat silti liberaalia yhteiskuntaa, pysyvät todennäköisesti hiljaa, jotta eivät itse leimaudu. Ne liberalistit, jotka kuitenkin avaavat suunsa, yhdistetään julkiseen viholliseen, ja lytätään.

Ilman kontekstia: voisitko hyväksyä, että internetiä sensuroitaisiin, anonymiteetti kiellettäisiin, lähdesuoja poistettaisiin, internet haut tallennettaisiin, vertaisverkot ajettaisiin alas, kryptattu liikenne internetissä kiellettäisiin (tai salaukselta edellytettäisiin takaporttia), foorumeille, blogeihin ja uutisten kommenttilaatikoihin pakotettaisiin ennakkosensuuri (esim. julkaisijavastuun avulla) ja että joistakin asioista on vain yksi laillinen mielipide?

Tämä dystopia on toki osittain jo toteutunut, joten shokki ei ole täydellinen, muutenhan se olisi vähän kuin pistäisi kätensä kuumalle liedelle. Fakta on, että me olemme olleet hitaasti lämpenevässä liemessä jo kauan, eikä kuuma vesi tunnu enää kuumalta, jos ennen kuumaa kylpyä on ollut lämpimässä sen aikaa, että on siihen tottunut. Siksi moni varmaan ajatteleekin "onko tuo nyt edes niin paha" tai vaikka ymmärtäisikin kehityksen pahaksi, tunnustaa sen ainakin mahdolliseksi.

__________


Mitkäs ovat yhteiskuntamme "julkisia vihollisia"?
  • Juutalaiset
  • Pedofiilit, ja kaikki seksuaalisesti deviantit
  • Piraatit, tiedostonjakajat ja hakkerit
  • "Rasistit" ja "suvaitsemattomat"
  • "Vaaralliset aineet" (huumeet, räjähteet, kemikaalit)

Voit keksiä lisää. Niitä varmasti löytyy. Eräät julkiset viholliset ovat helpommin tunnistettavia kuin toiset. On myös asioita, joista pyritään tekemään julkista vihollista, mutta enemmistöä ei vielä ole saatu syyttävälle puolelle käännytettyä: ateisteja, wiccoja/noitia/satanisteja/uuspakanoita, muslimeita, koulukiusattuja, miehiä...

Kun yhteiskunnassa lähdetään rajoittamaan oikeuksia, niiden rajoittaminen on helppo aloittaa vahvimmalla julkisilla vihollisilla ratsastaen. Domain-perusteisella internetsensuurilla tämä mahdollistaja oli "lapsiporno". Ja kas kummaa, puhetta on, että sensuuria voisi laajentaa tekijänoikeuksien suojaamiseen ja rasistisen sisällön filtteröintiin. Jotkut haluaisi filtteröidä myös huumemyönteisiä sivustoja ja vaarallisia ohjeita. Niin, ja tietenkin suojella Veikkauksen ja RAY:n voittomarginaalia, eli sensuroida ulkomaisia vedonlyöntiyrityksiä.

Kun domainit ovat sensuroitu, ilman että sillä on oikeasti ollut vaikutusta lapsipornon jakeluun, ainakaan sitä hankaloittavasti (sillä joku voisi argumentoida, että kaikki huomio epäolennaiseen on jopa helpottanut lapsipornon jakelua), tulee aika miettiä seuraavaa temppua. Kun sensuuria ajettiin, sensuurin kritisoiminen tulkittiin kritiikiksi lastensuojelua kohtaan. Siis ei kritiikiksi lastensuojelullisia toimenpiteitä vaan yleisesti lastensuojelun tarpeellisuutta kohtaan. Oliko tämä tarkoituksellista väärinymmärtämistä vai itsepetosta sensuurin puolesta lobbanneilta, mutta seuraus oli selvä: eri mieltä ei saanut asiasta olla, koska lasten hyväksikäyttö on niin paha asia.

Ehdotettu on myös, että vääränsävyinen keskustelu lapsipornosta, siis ilman mitään hyväksikäyttöä, levitystä tai hallussapitoa, tulisi kriminalisoida. Kun tämmöinen ehdotus esitetään, erityisesti poliisin suusta, siis saman tahon, joka on nykyisen lain vallitessa käyttänyt omaa valtaansa lainvastaisesti kritiikin vaientamiseen, tämä näyttää puhtaasti jälkikäteen haettavalta oikeutukselta.

Vertaisverkot. Täältä pedofiilit oikeasti saavat lapsipornoa, rasistit White Power -musiikkia, ja jotkut Hollywood-leffoja (sekä osa latailee Linux-distroja tai muuta laillisesti ladattavaa ohjelmistoa, musiikkia tai videota). Finreactor päätös osoitti, että piraattijahdissa voidaan käydä häikäilemättä jakeluun tarvittavan, mutta jakeluun osallistumattoman, neutraalin tietoliikenneinfrastruktuurin kimppuun. Torrentit, DC hubit (oi, ne ovat niin passé), kuvalaudat, warez-henkiset keskustelupalstat - lain lavea tulkinta sallii melko rajattoman toiminnan kaiken infran ylläpitovastuulliseen hävitykseen. Jos nyt kuitenkin "saivarrellaan" niin lapsiporno ei suinkaan liiku maanpäällisissä vertaisverkoissa vaan maanalaisissa vastaavissa, eli darkneteissä. Tämä on ei tietenkään estä tarkoituksellista virhetulkintaa piratismlapsipornon vastaisessa taistelussa.

Tämä on tuulimyllyjä vastaan taistelemista. Enkä tarkoita, että lapsipornon tuotanto ja levitys täytyisi laillistaa - tarkoitan ainoastaan, että ongelmaa ei voi ratkaista rajoittamalla koko kansan oikeuksia verkossa. Niinikään silmänkääntötemput, kuten sensuuri-ilmoitussivu, joka kertoo että et pääse lapsipornoon käsiksi (vaikka se on yhä siellä missä se oli ennen sensurointia), tai vertaisverkkoihin liittyvien yksittäisten trackereiden ja hubien alasajo, joka ei poista käyttäjiä, jotka ovat lapsipornoa jakaneet, eivät ratkaise mitään. Tämä vaatii aitoa poliisityötä - ei lisää toimivaltuuksia. Jos yksittäinen internet-aktivisti, ilman poliisivaltuuksia, pystyy kansainvälisellä yhteydenpidolla saamaan lapsipornosivustoja suljettua siinä maassa jossa sivustoa on pidetty, niin pystyisi Keskusrikospoliisikin siihen... jos tahtoisi.

Pian ei muuten ole internet-aktivisteilla oikeutta leikkiä poliisia (ja tehdä poliisin työtä tehokkaammin kuin poliisi itse). Tietoinen pyrkimys päästä lapsipornoon käsiksi aiotaan kriminalisoida. Jos vartavasten haluaa käräyttää lapsipornosivuston, syyllistyy rikokseen. Niinikään poliisin toimenpiteiden lainmukaisuuden varmistaminen olisi rikos, koska sensuurilistan läpikäynti olisi kovin tietoista että sadan aiheettoman sensuroidun sivun joukossa voi olla yksi aiheellisesti sensuroitu.

Missä järjestyksessä saamme nämä dystooppiset elementit romuttamaan ihmisoikeuksiamme, lienee avoinna, mutta jokainen askel tällä tiellä motivoi ottamaan seuraavan, koska muutoin kaikki aiemmat (tehottomat) uhraukset ovat olleet turhia. Tämä on itseään ruokkiva moraalipaniikki, ja ilmiö joka ehkä paniikin laantuessakin ruokkii itseänsä, koska emme voi tunnustaa erehtyneemme. Olemme kuin pelinarkomaani pajatson ääressä.

Sen verran kuitenkin tiedämme järjestyksestä, että lapsipornosivustolla vierailu kriminalisoidaan yhtenä ensimmäistä, samassa lakiesityksessä kuin fiktiivinen, piirretty "lapsipornokin" (miksi ei samassa moraalipaniikissa kiellettäisi myös näyteltyä väkivaltaa ja piirrettyä eläinpornoa?), sekä fraasit kuten "TITS OR GTFO", mikäli ei ole täyttä varmuutta siitä, että viestin vastaanottaja ei ole alaikäinen.

____________


"Rasisminvastaisesta" taistelusta, hakaristipannoista, holokaustin kieltämisestä, oikeudesta maahanmuuttokeskusteluun, keskusteluun karkoittamisehdoista, jne. en viitsi aloittaakaan. Piti kirjoittaa lyhyesti, mutta tästä tuli inkoherentti ajatuksenvirta, rantti, raivonpurkaus. En tätä raapustusta pysty edes uudelleenorganisoimaan ja tiivistämään oleelliseen, koska yhteiskunta nyt vaan on menossa niin totaalisesti ulostekanavaan kuin olla vaan voi. Kiitoksia kärsivällisyydestä ja mielenkiinnosta ja ANTEEKSI.

Jos ette ole vielä lukenut kirjoitustani loliconista, eli tuosta fiktiivisestä, piirretystä "lapsipornosta", niin se kirjoitus löytyy täältä:

Esitin siellä haasteen: jos jollakin on parempaa tietoa osoittaa lolicon haitalliseksi, lätkäiskää todisteet näkyvillä. Toistaiseksi [2010-08-30 02:34] kukaan ei ole yrittänytkään vakuuttaa minua.


Jos tämä olisi kuvalauta, tuplat saisi päättää mitä minä teen sammakolle.

perjantai 27. elokuuta 2010

Tabu: Lolicon



Lolicon.

Siitä onkin vuosia, kun asiasta viimeksi kohuttiin - joskaan sana "lolicon" ei suinkaan aina tule esille asiasta keskustellessa, erityisesti silloin, kun asiasta uutisoi ulkopiiriläinen ulkopiiriläisille.

Lolicon @EN.Wikipedia. (Sieltäpä tuo yllä oleva CC-BY-SA-kuvakin, user:Kasuga) 

Lyhyesti:

  • Japanissa "lolicon" (myös "roricon" tai "rorikon") tarkoittaa pääsääntöisesti pikkutytöistä kiinnostunutta ihmistä. Länsimaissa pääsääntöisesti samalla sanalla mielletään japanilaisia piirroksia alaikäisistä tyttöhahmoista seksuaalisesti suggestiivisissa tai selkeän pornografisissa tilanteissa. Samaan tapaan Japanissa sana "hentai" tarkoittaa lähes yksinomaan perverssiä ihmistä, mutta länsimaissa sana "hentai" tarkoittaa lähes yksinomaan japanissa tuotettua pornografista sarjakuvaa tai animaatiota. (Japanilaiset käyttävät sanan hentai-etuliitteen sijasta sanoja "ero-anime" ja "ero-manga" pornografisiin piirroksiin viitatessa.)
  • Tämän artikkelin osalta käytän länsimaista sanan merkitystä eli viittaan "efebofiiliseen" materiaaliin (en henkilöön), ja rajoitan materiaalin fiktiiviseen, piirrettyyn materiaaliin.

Asia taisi viimeksi saada medianäkyvyyttä Dragon Ball -kohun aikaan joskus vuonna kivi ja kirves (eli 2003). Tämä ei paisunut kovin vakavaksi keskusteluksi, koska kyseessä oli ainoastaan kukkahattujen ymmärtämätön reaktio yhdistettynä yksityisen kaupallisen toimijan (kustannusyhtiö Kolibri) päätös taipua moraalipaniikin edessä lopettamaan julkaisu: keskustelu asian tiimoilta oli lähinnä naureskelua tai vähäistä harmittelua, eikä asiasta sen enempää juuri ole tarvekaan keskustella. Julkaisupäätökset ovat julkaisijan vapautta.

Tämän tapauksen jälkeen uutisia on kuulunut ulkomailta, vähän väliä, milloin mistäkin päin planeettaa. Viimeksi Ruotsista. Uutiset on tosin pääsääntöisesti saanut lukea ulkomaisilta sivustoilta, koska ulkomaiden tapahtumilla on muutoinkin korkea uutisointikynnys suomalaiselle medialle. Asiassa puolta suoranaisesti ottamatta uutisointi jää tällöinkin lyhyeksi - toteamaan mitä laki sanoo, ja mitä tuomiota sen rikkomisesta on annettu. Pääsääntöisesti asioista ovat olleet tietoisina lähinnä anime-piirit, jotka eivät suinkaan ole halunneet tehdä asiasta mitään suurta numeroa moraalipaniikin pelossa: jos ei ole ollut pakottavaa syytä aloittaa asiasta kansalaiskeskustelua, ei kannata "tulla ulos kaapista" eikä edes asettua tilanteeseen, jossa kuka hyvänsä ulkopuolinen voisi väärintulkita, että ihminen on tullut olus kaapista. Kun ensimmäisen kerran joutuu pedofiilikortin uhriksi, se kortti leimaa, riippumatta kuinka mielivaltaisesti sitä on käytetty.

____________________________________


Onko siitä mitään haittaa?

Valitettavasti sananvapauden aika on käymässä vähiin (ja osittain sitä on jo menetetty pelosta loukata uskovaisten tunteita, *nyyh*). On toki totta, että Suomessa ei ole koskaan ollut tilannetta etteikö uhrittomista rikoksista oltaisi rangaistu: välillä on kielletty alkoholi, välillä kannabis, välillä makkaran piilottaminen ulostekanavaan. Oikeastaan kaikessa muussa paitsi homojen oikeudessa olemme menossa entistä syvemmälle, kohti totalitaristista järjestelmää, jossa ihmisoikeuksia rajoitetaan tarpeettomasti, jotta herkkätunteiset eivät koe omia arvojansa loukatuksi.

Minä olen arvoliberaali. Vapaus on minulle äärimmäisen pyhä asia. Ainut peruste, jolla ihmisen vapautta tulsii voida rajoittaa on, jos ihmisen vapauden harjoittaminen tietyllä tavalla vie toisilta ihmisiltä "vapauden" (eli hengen, terveyden, omaisuuden, oikeuden liikkua vapaasti tai olla jotakin mielieltä jostakin asiasta). Asioissa, joissa ihmisen teko ei suoranaisesti loukkaa toisen henkilön vapautta täytyy teon kriminalisoimiseksi olla vahva relaatio, ja relaation luonne täytyy tuntea, sekä kriminalisaation täytyy pystyä vähentämään suojeltavaan ryhmään kohdistuneita vapauden rajoittumisia.

Täyttyykö vahva relaatio esim. aidon lapsipornon hallussapidolla, jos ei ole maksanut tai muulla tavoin rohkaissut tuottajaosapuolta hyväksikäyttämään lasta? No, tämä on oikeasti hankala kysymys ja aikomukseni ei olekaan koskea tähän pitkällä tikullakaan. Piirrettyjen, fiktionaalisten hahmojen kohdalla tähän on helpompi vastata, ja vastaus on "ei".

Onko teillä jotakin parempaa tietoa asiasta?

Ai, porttiteoria. Siis SE teoria, joka on huumevalistuksessakin jo vähin äänin laitettu taka-alalle perusteettomana arvauksena, jolla oli tarkoitus luoda pelon ilmapiiri, tuntemattoman uhka. Tätä tukemaan voitiin käyttää esim. kysymällä vahvojen huumeiden käyttäjältä onko hän koskaan käyttänyt kannabista, ja BAM! "Todiste" on siinä.

Jotta en tyhjin käsin kävisi sotaan, tässä tutkimusta Japanista, koskien pornografian ja seksuaalirikoksien välistä relaatiota:
Pornography, Rape and Sex Crimes in Japan

Kansainvälinen perspeksiivi (samalta vuodelta kuin tuo Japani-analyysi, eli 1999):
The Effects of Pornography: an international perspective

Ja vuodelta 2009:
Pornography, Public Acceptance and Sex Related Crime: A Review

Näiden pohjalta voisi väittää, että pornolla on seksuaalirikoksia ehkäisevä vaikutus. Mikäli maailma olisi täydellinen, todistustaakka loliconin haitallisuudesta olisi tietenkin kukkahatuilla, ja kaikki mitä ei erikseen ole mahdollista todistaa haitalliseksi, tulisi olla sallittua.


 

Vaikuttaisi siltä, että pornografian yleistyminen todella vähentäisi seksuaalirikollisuutta, ja pornografian sääntely puolestaan lisää sitä. Turhan suurella luottamuksella ei tietenkään yhdestä kuvaajasta kannata sitä päätellä vaan lukea vaikka nuo pidemmät artikkelit (3 kpl) yläpuolella linkitettynä.

____________________________________


Nykytilanne

Enää ei lolicon ole turvassa kukkahatuilta. Päivi Räsänen moralismihumalassaan ehdottikin lakimuutosta ilman vastakaikua (vuonna 2003), mutta nyt se on taas pöydällä, tällä kertaa ulkomaisen painostuksen takia.

Ensimmäinen painostava (mutta ei-sitova) dokumentti on
Euroopan neuvoston yleissopimus CETS 201

Toinen, joskin vasta ehdotusasteella oleva, on
Euroopan komission puitepäätös COM (2009) 135 (sisällöltään käytännössä sama kuin CETS 201, mutta jäsenmaita sitova sopimus, jos menee läpi Euroopan parlamentissa)

Tällä hetkellä on käynnissä lakihanke pyrkimyksenä tehdä Suomen laista CETS 201:n mukainen. Lakiehdotukselle kriittisiä lausuntoja on useita. Ensimmäinen lausuntokierros (koskien arviomuistiota):
Lausunto: Piraattipuolue
Lausunto: Sexpo-säätiö

Toinen lausuntokierros (koskien työryhmämietintöä OM 34/2010, jossa konkreettiset lainmuutosehdotukset):
Lausunto: Matti Nikki
Lausunto: Sexpo-säätiö
Lausunto: Piraattipuolue

Electronic Frontier Finland (EFFI) on niinikään mukana hengessä, mutta eivät turhautumukseltaan viitsineet kirjoittaa lausuntoa, koska asia runnotaan joka tapauksessa läpi vastalauseita lukematta. Pessimismiä vai realismia?

Turhautumusta niinikään aiheuttaa varmaan sekin, että Euroopan komissio (vrt. EU:n "hallitus") lahjoo lastensuojelujärjestöjä lobbaamaan internetsensuurin puolesta. Euroopan komissio siis välikäden kautta pyrkii pehmittämään Euroopan parlamentin (vrt. EU:n "eduskunta") myötämieliseksi COM (2009) 135 -puitepäätöksen runnomiseksi läpi EU:n laajuisesti, jokaista jäsenvaltiota sitovaksi.

Mutta mitä tekee Timo Soini? Hänhän vastustaa EU:ta ja sitä, että Suomen kansallista itsemääräämisvaltaa rajoitetaan. No, LOL! Hänhän allekirjoitti Smile29:n (hakukoneiden tiedontallennusvelvollisuus) ja todennäköisesti äänestää "kyllä" myös, kun COM (2009) 135 tulee parlamenttisaliin. Kansallinen itsemääräämisoikeus onkin Soinin populistimielessä puolustamisen arvoista vain silloin, kun on itse eri mieltä.

Puitepäätöksen torjuminen kuulostaa aika hankalalta, jos se on mennäkseen läpi, sillä Suomella on vain vähäinen määrä äänistä kokonaisuudessa. Puitepäätös saattaa kuitenkin kaatua "itsestäänkin" (sitä voi aavistuksen toki avittaa olemalla yhteydessä "omaan" EU-parlamenttiedustajaansa - tosin kieltämättä tällöin itketään "masinointia"). Puitepäätöksen kaatuminen ei sinällää paljoa lohduta, jos Suomi ehtää ratifioida COM (2009) 135:n jo ennen kuin siitä äänestetään. Tällöin puitepäätöksen kaatuminen ei nimittäin Suomen osalta paljoa auta, sillä kuten tiedämme: kertaalleen läpi mennyt laki (esim. internetsensuuri) ei helpolla kumoudu vaikka syntyisikin jälkiviisas tahtotila puoluerajojen yli.

Mitä tässä siis pitäisi tehdä, jos kannattaa sananvapauden säilyttämistä? Helpoin on tietenkin antaa asian olla. Mitäs sitä taiteellista ilmaisunvapautta puolustamaan, jos ei henkilökohtaisesti kyseisestä asiasta piittaa. Niin - mitäpä sitä. Luvattoman helppo olla hiljaa, kun ei koske itseä.

___

First they came for the pedophiles, and I did not speak out, because I was not a pedophile.

Then, they came for the pirates, and I did not speak out because I was not a pirate.

Then they came for anonymous, and I did not speak out because I was not anonymous.

Then they came for me, and there was no one left to speak out for me.

- Anonymous, 200x, modernisoitu tulkinta

Martin Niemöllerin runosta


torstai 19. elokuuta 2010

Monogamian loppu

Yhteiskuntamme on ollut murrosvaiheessa vahvasta monogamiasta vahvaan polygamiaan naisliikkeen vahvistumisesta saakka. Monogamia oli hyvä kompromissi eri sukupuolten tarpeiden välillä tarkastellessa kokonaisuutta. Koska miehet haluavat enemmän, aikaisemmin ja useampien partnereiden kanssa seksiä (verrattuna naisiin)[1], syntyy markkinamekanismi, joka luo naisten seksuaalisen vallan. Vanha totuus näkyy kielessämmekin, miehet 'saavat' ja naiset 'antavat'.

Täydellinen monogamia takaa partnerin lähes jokaiselle miehelle ja naiselle, omasta markkina-arvostaan huolimatta. Miehet hankkivat mm. korkeapalkkaisen työn, jota vastaan näille miehille löytyi nainen[2]. Naiset taas välttivät työläitä, vaarallisia sekä pitkän opiskelun vaativia työpaikkoja, ja jopa tyytyivät elämään kotiäitinä. Seksuaalisella vallalla he pystyivät hankkimaan miehen, jonka sosioekonominen asema oli omaansa tuntuvasti korkeampi. Näin tarkasteltuna miehet siirsivät varallisuuttaan naiselle, jota vastaan mies sai parisuhteen.

Naisliikkeen ansiosta naisten oikeudet ja vapaudet kouluttautumiseen sekä avioliiton ulkopuoliseen seksiin (ehkäisyn ansiosta) paranivat huomattavasti. Naiset alkoivat myös kouluttautua ja nostaa sosioekonomista asemaansa, ja nykyään valtaosa yliopistotutkinnoista onkin naisten suorittamia[3]. Toisaalta korkeakoulutetut naiset haluavat silti avioitua ylöspäin, joka johtaa siihen, että 'hyviä miehiä' ei enää riitäkään kaikille hyvin koulutetuille naisille.

Polygamiaa on esiintynyt monissa kulttuureissa, joissa perinteisesti yksi mies avioitui usean (esim. 3-4) naisen kanssa. Naiivisti tarkasteltuna voisi sanoa, että polygamia on hyvä asia miehille. Tarkemmin ajateltuna pieni 20%:n vähemmistö miehiä saa suuren enemmistön (80%) naisista. Merkittävä osa miehistä (esim. 75%) jääkin kokonaan ilman naista. Polygamia onkin käytännössä aina polygyniaa, tilanne, jossa yksi mies saa useita naisia.

Polygamiaan ei vaadita perinteistä avioliiton avulla tehtyä moniavioisuutta, vaan ilmiö näkyy myös vapailla parisuhdemarkkinoilla. Koska naiset haluavat vähemmän seksiä kuin miehet, he saavat sitä huomattavasti helpommin kuin miehet, ja siten pystyvät valitsemaan parhaat yksilöt. Pieni vähemmistö 'alfoja' voikin tyydyttää lähes kaikkien naisten tarpeet, enemmistön miehistä jäädessä ilman. Esim. OkCupidin perusteella ainoastaan 20% miehistä ovat 'hyvännäköisiä'.

Nyt kun avioliitot ovat vähenemässä[4], yhteiskuntamme alkaa pikkuhiljaa siirtyä polygamiaan, jossa merkittävä osa miehistä jää ilman kumppania. Poliittisesti epäkorrektina ongelmana tästä ei puhuta tasa-arvokeskustelussa lainkaan (eikä miesten tasa-arvo ongelmia edes tutkita Suomessa). Kehityksenä nähdään todennäköisesti miesten syrjiintymistä, alkoholisoitumista ja lopulta itsemurhia[5] (joista tekee jo nyt 78% miehet[6]). Toisaalta pornon ja prostituution käytön voi ennustaa lisääntyvän. Harmillisesti äärifeministit yrittävät jopa kieltää ne. Ilmeisesti miesten täytyy vain tyytyä kohtaloonsa.


(Artikkeli on pääsääntöisesti kaverini kirjoittama. Suoritin vain puhtaaksikirjoitusta sille. Artikkelin laatija haluaa pysyä anonyyminä.)

maanantai 16. elokuuta 2010

Liberaalisti liberalismia vastaan

"Liberaalifanaatikot" ovat mielestäni uhkana liberalismin toteutumiselle. Joudun käyttämään ironialainausmerkkejä, koska nämä fanaatikot usein ajautuvat ulos liberaaliudesta ajaessaan asiaansa äärimmilleen. Käsittelen asiaa kahden esimerkin kautta:

Tapaus 1: Homojen oikeudet

  • Homoseksuaalinen akti ei ole rikos.
  • Homoseksuaalisuudesta positiiviseen sävyyn puhuminen ei ole rikos.
  • Homoseksuaalisuus on laiton syrjintäperuste.
  • Homoille on annettava mahdollisuus rekisteröidä parisuhde.

Tähän asti ollaan päästy. Hyvä näin vaikka parantamisen varaakin vielä on.

  • Homojen parisuhteen tulisi olla lain edessä identtinen heteroiden parisuhteen kanssa.
  • Homojen parisuhteen tulisi olla nimeltään sama kuin heteroiden parisuhteen.

Vähintään tähän asti lienee arvoliberaalein perustein järkevää pyrkiä.

  • Kirkko velvoitetaan vihkimään homopareja, vaihtoehtona kirkon juridisesti merkitsevän vihkioikeuden poisto.
  • Kirkko velvoitetaan vihkimään homopareja seremoniallisesti, vaihtoehtona valtionkirkkostatuksen poisto.

Tästä eteenpäin asialla ei ole oikeastaan mitään tekemistä arvoliberalismin kanssa vaan kyseessä on puhtaasti uskonnonvapauden rajoittaminen (joka puolestaan on epäliberaalia).

  • Kaikki uskontokunnat (mukaanlukien ei-valtionkirkot, myös muslimit) velvoitetaan vihkimään homopareja.

Kun pieni, mutta äänekäs vähemmistö kuitenkin haluaa viedä "tasa-arvon" aivan loppuun asti, uskonnonvapauden kustannuksella, uskon, että he lähinnä oikeuttavat vastapuolen vastustamaan homojen oikeuksia. Asia voi lähteä kaatumaan päälle jo pelkästään viattomasta oikeudesta sanaan "avioliitto", koska kun tämä sana uudelleenmäärittyy, uskontokunnat eivät voi vedota lakiin avioliitosta kieltäytyessään vihkimästä vaan joutuvat viittaamaan epämääräisempään pykälään uskonnonvapaudesta.

Toki tämä voitaisiin huomioida laissa etukäteen, jottei avioliiton uudelleenmäärittely sukupuolineutraaliksi kaadu oikeuskäytännön kautta syrjintähaasteiksi uskontokuntia vastaan.


_________


Tapaus 2: Laillistettu prostituutio

  • Prostituoituna toimiminen ei ole rikos, eikä prostituoidun palvelun ostaminen ole (pääsääntöisesti) rikos

Tähän asti ollaan päästy.

  • Parittaminen ei olisi rikos. Prostituoitu olisi virallinen ammatti oikeuksineen vakuutuksiin, jne.

Tähän asti voi olla mielekästä pyrkiä riippumatta siitä mitä mieltä on prostituutiosta. Prostituutio (kuten huumeet) on, ja sille ei voi mitään. Tärkeää olisi leikata ammattirikollisuus pois prostituutiobisneksestä.

Valitettavasti ajatus siitä, että huoran ammatti on "aivan tavallinen ammatti" omaa väistämättömiä ongelmia:

  • Työkkäristä huoraamaan... miksi ei? Jos se on tavallinen ammatti ja olet pätevä jakamaan rasiaasi (ei se koulutusta vaadi) niin työkkäri voi sinut pakkonakittaa. Nythän se ei voi sitä tehdä, koska pakkonakittaessaan työvoimatoimisto syyllistyisi itse paritukseen.

Argumentti siitä, että "ei tule tapahtumaan" on naiivi. Ulkomailta on jo tapauksia siitä, että ihmistä on pakotettu työkkäristä tarjoilijaksi (vaikkei huoraksi) bordelleihin. Ilmeisesti Suomessakin on yritetty. Haluaisin nähdä muslimin burkaan pukeutuneena, mutta muuten yläosattomana bordellissa. Se voisi olla koominen näky.

  • Yhteiskunnan maksama prostituutio "lääkinnälliseen" tai "syrjäytymistä ehkäisevään" tarkoitukseen. Nythän moista ei voisi tehdä, koska lääkärin määrätessä huoraa suorittamaan "lääkärinpalveluita" syrjäytymisuhan alla olevalle, lähetteen kirjoittanut lääkäri syyllistyisi paritukseen.


Niinikään tähänkin argumentti "ei tule tapahtumaan" on naiivi.

Tämä saa "yllättäen" osalta kansasta kannatustakin. Fakta kuitenkin on, että rajan veto sille kuka tarvitsee, ja kenellä ei ole itse varaa maksaa huoraansa on hyvin tulkinnanvaraista, ja joku jää aina kiroilemaan, että on juuri ja juuri rajan väärällä puolella, tai kuinka hän olisi jopa enemmän oikeutettu, mutta silti evätty verorahahuorasta.

Perustelu vertaamalla TV-luvan sisällyttämistä toimeentulotukee ei juuri ole kunnon argumentti yhteiskunnan kustantaman prostituution puolesta, koska TV-luvan sisällyttäminen toimeentulotukeen voidaan yhtälailla katsoa ongelmalliseksi (esim. opiskelija ei saa TV-luvan osuutta valtiolta, ja on näinollen ahtaammalla kuin pitkäaikaistyötön). Lisäksi voi kysyä onko mielekästä tarjota vähäosaisille rahaa, joka on pakko käyttää prostituutioon sen sijaan, että sitä voisi käyttää muuhun kuntouttavaan harrastetoimintaan... jos me siis ylipäätään mielletään huorissa käyminen kuntouttavaksi. Sääliseksi tai rahalla ostettu lahnankylmä p**** tuskin itsetuntoa syrjäytymisvaarassa olevilla kohottaa. Ja vaikka kohottaisikin, mielestäni ihmisellä on myös oikeus käyttää kuntoutumisrahat muulla tavoin, menettämättä yhteiskunnan tukea.

Yhteiskunnan tarjoamat sosiaalituet tulisi olla näiltä osin korvamerkitsemättömiä ja jos joku haluaa toimeentulotukeansa käyttää prostituutioon, ei sitä tule estääkään, mutta ei se ole mikään peruste maksaa hänelle myös enempääkään.

Tämä kysymys ei ole enää lainkaan siinä, onko henkilö arvoliberaali vai ei - kysymys on siinä paljonko ja millä perusteilla tulonsiirtoja tehdään ja tuleeko tulonsiirtoja suorittaa enemmän heille, jotka haluavat sitoutumisesta vapaata piirakkaa. Ymmärrän, että moni haluaa nähdä ongelman mukamas "ihmisoikeusasiana" vaikka se ei sitä ole niin kauan kuin korvamerkitsemätönkin raha kelpaa prostituoidulle.

EDIT: jos asiaa tarkemmin miettii, kyse on arvoliberalismista yhä, mutta päinvastaisessa suunnassa kuin alunperin olisi voinut kuvitella: yhteiskunnan tukiessa huorissa käyntiä, mutta ei esim. seurustelua, lähtökohta on perin kantaaottava. Arvoliberaalin yhteiskunnan ei tule ajaa perinteistä perhekäsitystä normina - mutta se ei tarkoita, että päinvastaistakaan tulee esittää normiksi. Yhteiskunnan tulisi pitää näppinsä pois seksuaalisuudesta. 

sunnuntai 15. elokuuta 2010

Neuvostoliiton suorittamat "ei-kansanmurhat" ovat tunnustettava tapahtuneiksi!

Neuvostoliiton kansanmurhat täytyy teknisistä syistä jakaa lukuisiin pienempiin kansanmurhiin (mm. Tsetseenien kansanmurha) ja suurin osa miljoonista hirmuhallinnon surmaamista jättää täysin kansanmurhien ulkopuolelle, koska Stalin (kansanmurhaaja, fasisti, psykopaatti) itse vaati, että, poliittiset "puhdistukset" eivät ole kansanmurhaa (genocide) ja sai tahtonsa läpi YK:n kansanmurhan määritelmään. Veto-oikeudella Neuvostoliitto vapautti itsensä osallisuuksista sen hetken suurimpaan kansanmurhaan tekemällä kansanmurhasta teknisesti ei-kansanmurhaa. (Tosin pian tämän jälkeen aateveli Mao Zedong suoritti omat "ei-kansanmurhansa", jotka kilpailevat Stalinin suursaavutuksien kanssa suurimmasta "ei-kansanmurhan" tittelistä.)

Poliittisille massamurhille on toki olemassa toinen termi: democide, joka tarkoittaa jonkun demografian eliminoimista (esim. sukupuoli, ikä, mielipide, kasti, varallisuus) tai täysin satunnaista kansan tappamista yleisen pelon ilmapiirin luomiseksi. R.J. Rummel on arvioinut, että poliittisten murhien uhreja viime vuosisadalla oli yhteenlaskettuna 262 miljoonaa.

Pääsääntöisesti russofiilit ja siionistit vaativat äärimmäisen tiukkaa linjanvetoa genociden ja demociden välille: venäläiset eivät halua moraalista taakkaa itselleen, juutalaiset taas haluavat leikkiä maailman ainoita marttyyreitä puolustaen Holokaustin erityisasemaa kaikkien muiden kansanmurhien keskuudessa. Jos Stalinin ja Maon massamurhista poistetaan miljoonat puhtaan poliittisista syistä tapetut, jäljelle jää molemmissa valtioissa erillisiä, mutta kukin Holokaustia pienempiä kansanmurhia => juutalaiset "voittaa" marttyyripelin.

Kaikki oikeutukseton siviiliväestön surmaaminen (poisluetaan esim. collateral damage johonkin mielekkääseen rajaan saakka) tulee mieltää samanarvoiseksi ihmisoikeusrikokseksi riippumatta onko syy etninen, rodullinen, uskonnollinen tai kansallinen vai "ainoastaan" jollakin tavoin poliittinen. Murha on murha: sillä ei ole mitään merkitystä uhrille minkä takia hänet on tapettu. Kuollut on kuollut.

Poliittinen tappaminen ei ole vähäteltävä ihmisoikeuksien loukkaus ja ansaitsee vähintään saman määrän huomiota kuin "aidot kansanmurhat" kuten Holokausti.

Suomen kommunistit ovatkin jo ehtineet käydä Riitta Mikkolan kimppuun verbaalisesti koska perusteluissaan, sille miksi opetussuunnitelmaan on lisätty "ihmisoikeusrikoksia kuten holokausti", hän on todennut, että "Eihän holokausti ole ainoa kansanmurha, mutta ihan varmasti jokainen historianopettaja siitä opettaa ilman valtakunnallisia määräyksiäkin". Tämä saikin mm. SAFKAn punafasisti Leena Hietasen huutamaan "holokaustin hämärtämistä" ja historian vääristelyä. Siis mitä v*****?! Yhtä hyvin voisi väittää, että Porvoon kolmoissurmaa ei saisi kutsua henkirikokseksi, koska se vähättelee Kyllikki Saaren murhaa.

Sen sijaan, että itkisin, että Stalinin organisoimat suunnattoman laajat massamurhat "väheksyvät Holokaustia", minusta uusi opetussuunnitelma väheksyy selkeästi Stalinin uhreja, jotka on jätetty vähäisemmän ihmisoikeusrikoksen jalkoihin... juutalaisiahan tapettiin "ainoastaan" 6 miljoonaa, Stalinin ja Maon tapattamista ei ole niin tarkkoja tietoja, mutta kummatkin kymmeniä miljoonia.

Tosin kommarin silmissä: Stalinin uhreja ei voi väheksyä, koska heitä ei ole. Eroaako tämä Holokausti-denialismista niin kovinkaan paljoa?

http://en.wikipedia.org/wiki/Genocides_in_history#Soviet_Union

Vaikka kommunistit ehtivätkin jo mollata Riikka Mikkolaa historiaa vääristäväksi fasistiksi, koska hän ei tunnustanut Holokaustia ainoaksi tapahtuneeksi kansanmurhaksi, minä puolestaan joudun moittamaan häntä liiasta naiviteetista hänen käyttäessään ilmaisua "Eihän holokausti ole ainoa kansanmurha, mutta ihan varmasti jokainen historianopettaja siitä opettaa ilman valtakunnallisia määräyksiäkin". Ensinnäkään minulle ei opetettu. Tämä on toki ymmärrettävää, koska Neuvostoliitto. Ei se suomettuminen toki tänäänkään ole täysin ohi, ja opettajakunnassa on vakaumuksellisia kommareitakin. Oletus siitä, että kommunistihallintojen ihmisoikeusloukkaukset käsitellään, mutta Holokaustin käsittely tulee erikseen varmistaa on naiivi ja poliittisesti kantaaottava.

Jos Suomi haluaa olla mukana Holocaust Task Forcessa, siihen tuskin on estettä vaikka opetussuunnitelmissa konkreettisesti mainittaisiin Stalinin ja Maon suorittamat "ei-kansanmurhatkin". Yksipuolinen Holokaustin tuomitseminen on askel kohti sitä yksisilmäistä tarkastelua, jonka mukaisesti natsivaltioksi leimautumista Suomi haluaa välttää. Pyrkimyksenä olla olematta fasistivaltioksi leimattu, olemme valmiina ottamaan askeleen kohti heitä, ketkä leimaisinta käyttää perusteettomasti.

torstai 12. elokuuta 2010

Harrasteajoneuvorekisteri on tarpeellinen

Yleisradio nosti eilen (11. elokuuta) pöydälle asian, jonka itse toivoin saavan huomiota jo monia vuosia takaperin, kun tällöinkin käytön määrään perustumatonta "käyttömaksua" koroteltiin, ja fanaattisimpien korottajien mielissä oli "Saksan malli", jossa vuotuinen verotus perustui iskutilavuuteen (eli yli tuhatta euroa vuodessa jokaisesta amerikanraudasta, ajomäärästä riippumatta). Tällöinkin "Saksan mallista" vaarassa oli tulla maahan ainoastaan negatiiviset piirteet eli korkeampi verotus, mutta ei saksalaiset verovapautusperusteet esim. harrasteajoneuvoille.

"Mutta onhan Suomessa museoajoneuvorekisteri!?"

On. Valitettavasti. Museoajoneuvorekisterin suurin ongelma on se, että se saa vaikuttamaan, siltä kuin harrasteautoilun tulevaisuus olisi turvattu. Fakta on, että museokatsastus ei ole suinkaan kaikille vanhojen autojen harrastajille soveltuva, mutta se on tähänkin asti toiminut ikävänä tekosyynä lakaista harrasteajoneuvojen verotuskohtelu tarpeettomana syrjään.

Esimerkinomaisesti voimme tarkastella asiaa oman autoni kannalta.

Photobucket

Miksi tätä autoa ei saa museorekisteriin?

Se ei ole museoentisöity. Se on käyttöentisöity. Orastavaa ruostetta mm. etulokarin kulmassa, kuten myös puhkiruostuneet takapuskurin kromatut osat. Korjaaminen nyt tai 10 vuoden kuluttua ei paljoa eroa siltä osin paljonko vaivannäköä korjaus vaatii, joten voin lykätä kosmeettisen vian korjaamisen ennemmin tulevaisuuteen. Museorekisteröinti edellyttää korjauksia ennen hyväksyntää. Konepellin sisäpinta ei niinikään ole samassa vaaleanvihreässä maalissa vaan massattu alustamassalla mustaksi. Tästäkin hylkäysperustetta museokatsastajalle.

Se on muutettu avoautoksi ei-alkuperäisellä tarvikerättikatolla, joka laskostuu auton korin päälle, ei korin sisään olevaan kouruun. Museorekisteröinti edellyttäisi takapenkin vaihtamista kapeampaan ja merkittävää koriremonttia rättikattokourun rakentamiseksi... sekä tietenkin alkuperäistä rättikattoa. Vaihtoehtoisesti autoon täytyisi asentaa metallikatto takaisin paikallensa.

Tätä nykyä auto kerää ympärivuotisesti pölyä autotallissa. Suoranainen syy oli toki aie korjata kolkuttava taka-akseli ja korjauksessa syntyneet lukuisat komplikaatiot kiinniruostuneista osista, mutta motivaatio saada auto takaisin kuntoon vain jotta ympäristöfasistit pääsevät minua verottamaan kieltämättä on lannistanut korjaushalukkuutta.

.

Linkki YLEn ajankohtaisohjelmaan:

http://areena.yle.fi/video/1198689 (harrasteajoneuvoasia alkaa 26 minuutin kohdalta)

keskiviikko 11. elokuuta 2010

Kahvikuppilahjontaa

Petri Saloa epäillään nyt sitten virkamiehen lahjonnasta: hän erehtyi kutsumaan häntä sakkottamaan pysäyttänyttä liikennepoliisia kupille kahvia.

Vuosina 2002-2007 on kirjattu kokonaiset 91 viranomaisiin kohdistunutta lahjusrikosilmoitusta. Syyttäjä Peter Levlin haluaa tehdä kahvilahjusyrityksestä ennakkotapauksen, koska tärkeää ei ole lahjuksen suuruus vaan lahjomistarkoitus. Ennakkotapaus on tärkeä, koska 91 lahjusrikosilmoitusta voi olla vain jäävuoren huippu, sillä vähäiset lahjusrikokset saatetaan jättää täysin tutkimatta vähäisyytensä takia. Tai sitten syyttäjä ajattelee vain repäistä hieman henkilökohtaista mainetta ja "kunniaa" sillä, että hän ottaa ajettavakseen "ennakkotapauksen", vaikka hän ilmoittaessaan lahjuksen suuruuden olevan irrelevantti tavallaan myös kiistääkin tapauksessa olevan mitään erityistä verrattuna aiempiin oikeustapauksiin.

Liikennepoliisin johtaja Kari Rantala muistaa tapaukset takavuosilta, jossa liikennepoliisia yritettiin lahjoa 5000 markalla olla antamatta ylinopeussakkoa. Lahjominen ei ilmeisesti silti onnistunut ja mies tuomittiiin lahjontayrityksestään. Onko todennäköistä, että Petri Salo, Kokoomuksen kansanedustaja ja vanhempi konstaapeli pyrki kahvittelukutsulla ensisijaisesti lahjomaan poliisia? Pyytäminen kahville on kutsu rupattelemaan. Tätä lienee turha kutsua lahjukseksi vaikka kahvittelulla olisikin tarkoitus manipuloida viranomaista kahvin ollessa vain tekosyy titteleiden ja roolien sivuun jättämiseksi. Syytettä voi tietenkin perustella, että oikeus sitten arvioi oliko lahjontatarkoitusta. Viime kädessä, ellei Petri mene kuulusteiluissa möläyttämään typeryyksiä, jotka hänellä on lain mukaan oikeus jättää kertomatta, tai joista hänellä on oikeus valehdella, tämä tultaneen ratkaisemaan suunnilleen yhtä heppoisin perustein kuin mitä on pääteltävissä median kautta jo nyt. Siis, jos Petri ei entisestään mokaa omaa puolustustaan... Petrihän on tehnyt toki jo yhden SUUREN munauksen eli tunnustanut ehdottaneensa kahvitaukoa häntä sakottaneelle poliisille. 

Minusta tästäkin tapauksesta saa hyvän rautalankaesimerkin miksi poliisille ei ikinä, koskaan, milloinkaan eikä mistään syystä tulisi puhua mitään omista tekemisistänsä (tai ajatuksistaan) . Jos kahvittelutarjousta ei oltaisi tunnustettu, olisi kyseessä "sana vastaan sana" -tilanne... ja vaikka oma sana lopulta häviäisi luotettavuusarvioinnissa, ei syyllisyyttä rikokseen vielä oltaisi todistettu vaan menetetty vasta ensimmäinen kerros asioista, jotka ovat sinun ja vankilan välissä.

Nythän Petri on tunnustuksellaan myöntänyt tarjouksen, joten tilanne alkaa siitä, että on toteen näytetty että kahvikutsu on olemassa. Jos vertaat tätä tilanteeseen, että tunnustaisit ojentaneesi poliisille 100 euroa, niin tietäisit taatusti, että olet jo viittä vaille tuomittu mies. Kahvikupillinen ei ole aivan tämän arvoinen lahjus, mutta tällä analogialla syyttäjä tulee tuomitsemista vaatimaan. Lahjus on jo todistettu, vain lahjontatarkoitus täytyy todistaa. Jos ojennat setelin poliisille, syyllisyytesi voidaan suunnilleen olettaa, ellei ole erityistä syytä epäillä syyttömyyttä. Petri on vapaaehtoisesti asettanut itsensä tilanteeseen, jossa hänellä on käytännössä käänteinen todistustaakka osoittaa tekonsa vilpittömäksi, sillä teon itsessään hän on tyhmyydessään jo tunnustanut.

Vai onko se vain "rehellisyyttä", jota poliitikoissa niin arvostetaan? Piraattipuolueen Janne Paalijärvi (usvi) saikin jo kokea hieman kansalaismielipidettä siitä, onko kansalaisella oikeutta käyttää oikeuksiansa, jotka ovat lakiin kirjoitettu, eli jättää vastaamatta tai valehdella, kun häntä kuulustellaan rikoksesta epäiltynä (lue: ei-todistajana). Ottaen huomioon, että Suomessa ylipäätään katsotaan mm. vähäinenkin ylinopeus aviorikosta törkeämmäksi teoksi, en olisi uskonut, että laillinen valehtelu on parempi kuin itsekriminointi mihinkään rikosnimikkeeseen (oli kyse kunnianloukkauksesta tai viranomaisen lahjonnasta). Suomalaiset ovat kuitenkin perinteisesti vahvasti lainkuuliaista kansaa, jopa siinä määrin, että ammentavat moraalikäsityksensä suoraan laista. Se, että esim. homoutta tänä päivänä suvaitaan ja siitä puhutaan positiiviseen sävyyn olisi tuskin mahdollista ellei homoseksiä olisi dekriminalisoitu. Samaan "is-ought"-virhepäättelyyn törmätään myös muussa keskustelussa: olemassaolevan ja tavoiteltavan asian eroa ei suomalainen osaa erottaa toisistansa.

Jos lahjussyyte menee läpi, kannattaa jatkossa varoa tarjoamasta kahvia paloturvallisuustarkastajalle, vaikka sitä pannussa olisi tai olisi muutoinkin aikeessa sitä jo pelkästään itsellensä keittää. Jos kerran 2 euron (sisältäen kahviloiden hävyttömät katteet) kahvikuppi on liikaa, on 20 sentin omakustannekahvikin liikaa.

sunnuntai 8. elokuuta 2010

Laitetaanko kiintiöt myös avioliitoillekin?

Jukka Väisänen (vihr) on ehdottanut, "sukupuolineutraaliin äänestysjärjestelmän uusimista". Konkreettista ehdotusta hän ei osaa tehdä, mutta toteaa, että perusteet uudistukselle löytyy, sillä naisia ei ole eduskunnassa yhtä paljon kuin miehiä, ja että eräissä puolueissa (Keskusta ja Vasemmistoliitto) ongelma on korostunut. Vihreissä vallitseva matriarkaatti ei hänestä ole ongelma, koska se kompensoi muiden puolueiden miesvaltaisuutta.

Miesvaltaisuudesta voidaan toki olla eri mieltäkin, sillä hallitus on vahvasti naispainotteinen, erityisesti Vihreiden osalta lainattava on Heli Järvistä: "Eduskuntaryhmämme 14 jäsenestä 9 on naisia. Myös muun muassa kaikki ministerimme ja eduskuntaryhmämme puheenjohtaja ovat naisia. Voin hyvällä omallatunnolla sanoa, että nainen on puolueessamme erinomaisen tasa-arvoinen."

Kaikkien hallituspuolueiden edustajat yhteenlaskien hallituksessa on 11 naisministeriä ja 9 miesministeriä.

Jos kuitenkin asetamme sivuun sen, että huolimatta eduskunnan miesvaltaisuudesta useimmat merkittävät virat myönnetään kuitenkin naisedustajille, ja juututtaisiin nyt yksinomaan mieskansanedustajien määrään (joka on kuitenkin kansan tahto!) erillisenä "ongelmana". Näin ilmeisesti Vihreiden Jukka tahtoo asian nähdä, koska kokee olevat tarvetta muutokselle. Hän toteaa, että eduskuntavaalien järjestemisessä kaksisarjalaisena, niin, että mies ja naisedustajien lukumäärä on ennalta määrätty, ainoa vika on "ettei pienemmät puolueet pääsisi välttämättä ollenkaan eduskuntaan ja kunnanvaltuustoihin". Itse voisin kyllä nähdä hieman muitakin ongelmia kyseisessä asiassa, kuten sukupuolikiintiöissä yleensäkin.

Jukalla ei ole konkreettista ideaa miten vaalit sitten tulisi toteuttaa, jotta pienemmät puolueet pääsisi jatkossakin eduskuntaan (=hänen ainut huolensa), mutta tavoite "tasa-arvoisen" lopputuloksen antavaan äänestysjärjestelmään on silti hänellä selkeä määränpää.


Useimmilla arvoliberaaleilla on tavoitteena sukupuolineutraali avioliitto. Tämä tarkoitaa sitä, että kaksi ihmistä voi avioitua toistensa kanssa riippumatta sukupuolesta, eli julkinen valta ei noteeraa sukupuolta millään lailla avioliittolainsäädännössä. Tästä sukupuolineutraalista avioliitosta voitaisiin toki tehdä Vihreä versio, jossa valtion tehtävä on huolehtia heteroavioliittojen ja homoavioliittojen suhteesta ja tarvittaessa rajoittaa jompaa kumpaa näistä, jotta heteroavioliittojen ja homoavioliittojen suhde joko A) vastaa hetero- ja homoseksuaalien suhdetta yhteiskunnan populaatiossa tai B) suhdetta 50/50, riippuen vähän kumpi nähdään *krhm* tasa-arvoisena.

Ota järki käteen, Jukkaseni, äläkä ole tuommoinen feminatsi. Nykyinen, aidosti sukupuolineutraali vaalitapa (ilman sukupuolikiintiöitä) nimenomaan on tasa-arvoinen. Kyse on mahdollisuuksien tasa-arvosta - ei tasapäistämisestä. Tasapäistäminen ei ole yhteiskunnan edun mukaista ja sillä tavoin ei demokratiakaan toteudu.

keskiviikko 4. elokuuta 2010

Olen antiantifasisti, ja ylpeä siitä

Olen julistautunut antiantifasistiksi aiemminkin. Olen antiantifasisti tänäänkin.

Idea antiantifasismissani ei ole se, että kaksi antia kumoavat toisensa. Esimerkin kautta (joka pätee myös itseenikin): olen uskonnonvapautta arvostava ateisti, mutta minua ärsyttävät liiaksi kärjistetyt antiteistiset kannanotot ja erityisesti ehdotukset uskonnonvapauden rajoittamiseksi Neuvostoliiton hengessä (ts. koska turhaa, "ooppiumia", on siksi kiellettävä)... olenko uskonnonvapauden puolustajana ja antiantiteistinä teisti? Miten se olisi mahdollista, jos olisin kuitenkin ateisti, joka on määritelmällisesti poissulkeva teistin kanssa?

Antifasistit... korjaan:  niin sanotut "antifasistit", tämän päivät russofiilit ja kommunistit, eivät varsinaisesti ole todellisia antifasisteja vaan ainoastaan antinatseja - ihmisiä, jotka ovat natsifasismin vastaisia, mutta punafasismille myönteisiä, osin stalinisteja, osin vasen-oikea-ajattelun ulkopuolisia russofasisteja, Putin-nuoria, nasheja.

Ollessani antiantifasisti, olen itseasiassa antifasisti, koska en suvaitse punafasismia. Kaatuuko antiantifasistinen identiteettini tähän vai pitäisikö minun olla anti-"antifasisti" asianmukaisin ironialainausmerkein? Vai olenko yksinkertaisesti antifasisti sanan todellisessa merkityksessä? En kiistäisi. ettenkö olisi. Russofiilit ovat vain antaneet kyseiselle sanalle surströmmingin kolme kuukautta huoneenlämmössä kypsytetyn borsch-keiton aromin.

Minä en pidä ajatuksesta, että Suomesta tehtäisiin poliisivaltio. En pidä sananvapauden tarpeettomista rajoituksista. En pidä ajatusrikoksista. En pidä ennakkosensuurista, enkä niinikään sellaisista viranomaispäätöksistä, joista ei voi valittaa. En pidä suomalaisesta apartheidista eli ihmisten eriarvoistamisesta lain edessä kansanryhmiin kuulumisen tai kuulumattomuuden suhteen. En pidä siitä, että uskonnonvapaus kuuluu vain rekisteröidyille uskonnoille, enkä siitä, että uskontojen rekisteröimistä rajoitetaan kriteerein, jotka sulkevat pois osan uskonnoista.

En pidä kirjarovioista enkä vastusta kirjojen julkaisemista vaikka en pitäisikään kirjan sisällöstä. En tahdo sarjakuvia poltettavaksi, ja tahdon, että jokaisella Suomen kansalaisella on oikeus kertoa tulkintansa Viron ja Latvian historiasta ja politiikasta. Jos olen eri mieltä, perustelen kantani, kirjoitan vastineen. En vastusta russofiilien oikeutta levittää vääriteltyä totuutta, vaikka naurankin sille. Elämä olisikin tylsää ilman vääriä mielipiteitä.

Tämän blogahduksen tarkoitus ei millään tavoin ole vaientaa "antifasisteja". Heillä on oikeus ilmaisuunsa, kuten on minulla. Minä haluan vain tuoda ilmi sen asian, että on moraalisesti täysin hyväksyttävää olla eri mieltä, nauraa ja tehdä pilkkaa "antifasisteista", riippumatta millä nimellä he ikinä itseään kutsuvat leimatakseen kriitikkonsa. Katsokaa aina järjestöjä pintaa syvemmälle - älkää tyytykö uskomaan järjestön nimeä.


.

Tästä klikkaamalla perusinfopaketti heille, ketkä eivät tiedä mistä sakista "antifasisteissa" on kyse.

EDIT: Lisään vielä linkin Pauli Saarisen blogaukseen ”Nashi-komissaari Johan Bäckmanin historianväärentämisluento osa 2″, joka kertoo hyvin kuvaavasti siitä kuinka Bäckman kumppaneineen vääristää historiaa väittämällä muiden vääristelleen. Tästä kevyttä viihdettä, jota ei kannata ottaa vakavasti.