lauantai 30. lokakuuta 2010

Miesasialiike ja homoliike

OSA 1: Turinaa ja historiaa

Feministit voivat sanoa suoraan mitä ajattelevat ja ovat pahimmillaan hyvinkin häikäilemättömiä, ja siitä huolimatta tätä laajamittaisesti ihaillaan jopa silloin, kun se täyttää selkeästi misandrian eli miesvihan kriteerit. Miehien käytöksessä misogynia eli naisviha puolestaan mielletään (syystäkin) melko negatiivisena asiana, mutta tämän lisäksi miehiä syytetään usein aiheetta naisvihaajiksi siinä missä miesvihaajia taas ei aiheestakaan.

Feministi on miehistä valittaessaan "vahva" nainen, maskulisti on naisista valittaessaan "heikko" mies. Ja yhteiskunta, myöskään feministit, eivät suvaitse lainkaan heikkoa miestä.

Tilanne ei ole ollut aina näin. Historiassa väärinkohtelusta valittava nainen oli "hankala" nainen siinä missä hän on nyt "vahva". Miehen kohdalla asenteet eivät kuitenkaan ole muuttunut yhtään. Yksi syy sille miksi miesten kohdalla oman sukupuolensa kohtelun epäkohtiin puuttuminen ei ole yleistynyt ja yleistymisen myötä (sovinnaisuuden synnyttyä käytännön kautta) on siinä, että ruikuttamattomuus on osa alfamiehelle miellettyä käytöstä ja tärkeä ylläpidettävä illuusio seksuaalisen kiinnostavuuden säilyttämiseksi naisen silmissä.

"Enhän minä ajattele noin. Jotkut naiset arvostavat herkkää miestä". Joo-joo. Varmasti. Mistäköhän sitten on peräisin tämä ikuinen naisten itku siitä, että "Miksi rakastun aina vääriin miehiin?"

Vastaus on yksinkertainen: nainen ajattelee munasarjoilla.

No huh-huh. Olipas naisvihainen kommentti. Tunnustan sen itsekin liioitelluksi. Se on provokaatio. Mutta, jos olisin kirjoittanut että "Mies ajattelee peniksellään", kukaan ei olisi edes kiinnittänyt huomiota vastaavan määrän kärjistystä sekä yleistystä sisältävään väitteeseen.

Jos "heikoksi" osoittautuminen ei olisi tarpeeksi ikävä asia jo yksinään, ja tämähän tuskin korjautuu niin kauan kuin naisella on munasarjat, ja ajatteleminen parisuhdeasioissa tapahtuu edes puoliksi niillä eikä aivoilla, miehillä on myös alati kilpailu osoittaa itseään maskuliinisiksi. Jos yksi mies osoittaa itseään heikoksi, muissa miehissä tulee tarve puolustaa sitä kuinka miehekkäitä he itse ovat, haukkumalla heikkoa miestä ja varmistamalla, että nainen ei voisi sivuuttaa heikon miehen heikkoutta, tai nähdä jopa sitä älyllisenä vahvuutena tai sosiaalisena rohkeutena.

Miesten huonosta tasa-arvotilanteesta lienee enimmäkseen syyttäminen miestä itseään, koska miehet eivät pysty yksissä toimin luomaan vahvaa miesliikettä, ilman, että miesliikkeen jäsenet alkavat kilpailemaan sillä kuka on "vähiten luuseri" ja kuka on valmis antamaan eniten periksi tasa-arvopyrkimyksissään. Historiakin todistaa tämän: miesten vapautusliike hajosi ennen pitkää varsinaiseksi miesliikkeeksi että "profeminismiksi" eli käytännössä miespuolisten ajamaksi (joskun suhteellisen maltilliseksi) feminismiksi.

Nykyisellään suunnilleen jokainen mies on valtavirtafeministi, kuten myös jokainen nainen, poislukien radikalisoituneet, äänekkäät radikaalifeminismin lahkot (radikaali-liberaalifeministit sekä radikaali-kulttuurifeministit). 


Kuvio 1 Miesliikkeiden kehitysvaiheita Yhdysvalloissa ja Suomessa (Henry Laasasen blogista "Miesliikeiden kehitysvaiheita")

___

OSA 2: Heikot miehet

Vaikka Laasanen onkin pätevimpiä miesasian puolestapuhujia, kaikkea hänen mielipidettä en itse allekirjoita.

On totta toki, että miesasialiike ei itsessään liity homoliikkeeseen. On totta, että jos homoasiaa aletaan ajamaan, se todennäköisesti karkottaa konservatiivimiehet eduskunnan miesverkostosta.

EDIT: [ Tämä onkin varsin pragmaattinen lähestymistapa miesasialiikkeen vaikuttamiseen eduskunnassa. Miesasialiikkeen vaikuttaminen yhteiskunnassa yleensä tullee kuitenkin (jatkossakin) olemaan liberaali. Monet miesasialiikkeen ajamat asia ovat asenteellisia muutoksia. Eduskunnassa tehdään sitten päätöksiä ja siellä verkoston koko on ehkä tärkeämpi kuin "laatu". ]

Käsittääkseni kuitenkin miesasialiikkeeseen kannattaa olla yhteistyössä homoliikkeen kanssa: "heikon miehen" puolustaminen kuuluu myös homoliikkeen agendaan. Kyseessä on miehen sukupuolirooliodotusten romuttamistarve. Yhteistyö tältä osin on pragmaattisista syistä molempien etua ajavaa.

Sen sijaan, että maskulistit pelkäisivät menettävänsä konservatiivimaskulistit riveistänsä, minusta heidän kannattaisi ennemmin pelätä, että menettävät homoliikkeen suopeuden. Homoliike on tunnetusti hyvissä väleissä feministiliikkeen kanssa, joka on tehnyt on roolinsa naisen sukupuolirooliodotusten romuttamisessa (ei suinkaan vielä täydellisesti, mutta olisi väärin väittää, ettei merkittävää kehitystä olisi tapahtunut). Miehen sukupuoliroolin romutus on jäänyt valikoivaksi ja noudattaa kaksoisstandardia heteroiden ja homojen välillä, joista ainoastaan homoilla on de facto oikeus huomauttaa yhteiskunnan suorittamasta sorrosta heitä kohtaan.

Feministit eivät kuitenkaan ole neuvotteluväleissä maskulistien kanssa siitä huolimatta, että maskulisteilla olisi halukkuus saman pöydän ääreen feministien kanssa. Valitettavan usein vaaditaan, että neuvottelupöytään päästäkseen maskulistien tulisi ajaa myös naisten tasa-arvoa (siitä huolimatta, että tasa-arvokeskustelun sisäpiirissä jo nyt mukana olevat feministit eivät vastavuoroisesti huomioi miehen ongelmia). Vesitetyn maskulismin ja feminismin yhteistyöpaneeli tuo väistämättä feministisiä lausuntoja. Ääriesimerkki tästä on siinä, että profeminismi edustaa "miesnäkökulmaa".

Voi tietenkin olla naiivia olettaa, että feministit suhtautuisivat maskulisteihin asiallisesti, vaikka maskulistit suhtautuisivat homoihin yhtä suvaitsevaisesti kuin feministit tekevät. Itse en luottaisi feministien asialliseen käytökseen - he tulevat todennäköisesti kutsumaan miesten tasa-arvoliikettä "naisvihaliikkeeksi" jatkossakin, suorastaan vaatien, että vihajärjestönä heitä ei tultaisi kuulemaan lainkaan, riippumatta mitä ikinä heillä olisikaan sanottavana. Jos kuitenkin miesasialiike saavuttaisi saman yleisen arvoliberalismin tason kuin feministit, voisi ainakin objektiivisesti sanoa, että feministit syrjivät miesten tasa-arvoliikettä täysin perusteetta.

Tämä tietenkin tulisi sillä uhrauksella, että miesten tasa-arvoliike, mikäli vaatisi miehelle oikeutta olla homoseksuaali, menettäisi joitakin konservatiivimiehiä riveistänsä. Mutta kysyisinpä: kuinka paljon miesten tasa-arvoliikkeessä oikeasti on konservatiiveja? Kun konservatiiviselle ehdottaisi, että asevelvollisuuden pitäisi olla syrjimätön niin sieltähän sitä tyypillisesti tulee: "Armeija tekee pojista miehiä", "Oletko sivarihomo? Missä kävit intin?" -möyhötystä, koska asepalvelus (ja moni muu tasa-arvoa rikkova sukupuoleen liittyvä vaatimus) kuuluu "vahvalle" miehelle ja sukupuolikonservatiivi haluaa säilyttää tai entuudestaan vahvistaa tätä stereotypiaa.

Heikon miehen leiman romuttaminen ei toki ole ainut asia, mitä miesten tasa-arvon toteutumiseksi on korjattavaa, mutta niin kauan kuin tämä perusedellytys ei ole korjattu, miesasialiikkeellä ei ole mitään mahdollisuutta saada ääntänsä kuuluvaksi ilman, että koko keskustelu harhautuu heti alkuunsa siihen, että maskulinisti on luuseri, ei saa naista, on katkera, vihaa naisia, ja päläpäläpäläpää. Se ei ole kovin kaukana naisen "pihtarihuorittelusta". Ei totuusarvoa ja vielä vähemmän relevanssia itse asialle, mutta se tappaa asiallisen keskustelun. Ero pihtarihuoritteluun on vaan siinä, että naista pihtarihuoritellessa sovinisti tulee yhteisön tuomitsemaksi joko moraalisesti tai juridisesti, mutta maskulistin tuhkakullittamisessa koko yhteisö tulee mukaan pilkkalauluun miettimättä miksi he näin toimivat.

Feministiliike politisoitui 1800-luvulla taistelemaan naisille tasa-arvoa, jota heillä ei silloin todellakaan vielä ollut. Miehet aktivoituivat radikaalifeminismin syntyaikoina 1960-luvulla. Yhteiskunta tulee menemään pelkällä inertiallakin pitkälle matriarkaattiin ennen kuin miesliike saa hyväksytettyä oman olemassaolonsa tavallisen kansalaisen silmissä ja pilkkalaulut lopulta loppuvat. Kuinka katkera tulee miesten taistosta menetetyn tasa-arvon saavuttamiseksi silloin, ja eikö olisi kaikille mielekkäämpää, että oltaisiin samassa keskustelupöydässä nyt, kun sukupuoliset epätasa-arvot (suuntaan tai toiseen) eivät anna aihetta epätoivoisiin tekoihin (esim. yleislakkoihin)? Nyt on aika jolloin kenenkään ei kannattaisi asettua poteroihin.


EDIT: Tein pari muutosta. Vanhat tekstit näkyvät yliviivattuna. Tämä kirjoitus ei ollut tarkoitettuna kritiikiksi Laasaselle, vaan enempikin kommenttina samaan aiheeseen, joskin enempi eduskuntatalon ulkopuolella. Siinä mielin olikin turhaa väittää, että mielipiteessä olisi joku ero, kun puhuttiin päärynöistä ja omenoista sekaisin.

Feministeiltä ja profeministeiltä ovat argumentit loppu

Pidän hyvinkin ikävänä asiana, että ylivoimainen enemmistö sekä naisista että miehista on heti jokaisen miesasiamiehen (siis henkilön, ei hänen mielipiteensä) kimpussa, ja kyseisen henkilön oleminen jonkun puolueen ehdokkaana nähdään heti rasitteena koko puolueelle, ja jokainen puolueen sisältä ja ulkoa ryhtyy "outtaamaan" häntä pois, kun taas samaan aikaan jokaisella puolueella on suorastaan velvollisuus osallistua feministiseen liikkeeseen. Tämä siitä huolimatta, että miesnäkökanta on välttämätön aidon sukupuolisen tasa-arvon saavuttamiseksi. (Ei - miespuolisten profeministien kuuleminen "miesnäkökulmana" ei todellakaan riitä tasa-arvotilanteen arviointiin.) 

Kyllä, tämä liittyy puoluetoveri Panu Horsmalahden blogiin, jossa hän on käsitellyt miesasiaa. Tämän johdosta häntä (siis ei niinkään hänen mielipiteitään vaan hänen persoonaansa) on kritisoitu hyvin värikkäin ilmaisuin.

Pidänhän minäkin osaa Horsmalahden ideoista övereinä, enkä radikaaleimpia niistä allekirjoitakaan, mutta ei hänestä saa naisvihaajaa kyllä punavihreällä leimakynälläkään. Ja se, onko hän "p!llua saamaton luuseri" puolestaan ei merkkaa yhtään mitään sen suhteen onko hänen esille ottamat asiansa tärkeitä tai onko hän jossakin asioissa oikeassa. Femistit ja profeministit eivät vaan hyväksy eriävää mielipidettä tai kokonaisvaltaisempaa tasa-arvokeskustelua. He eivät niinikään suostu tähän keskusteluun osallistumaan vaikka asiallisia vasta-argumenttejakin taatusti luulisi olevan. Tiedän, että asiallista vasta-argumenttia radikaaleimpiin maskulistisiin ideoihin pystyy laatimaan, koska olen itsekin antanut kritiikkiä silloin, kun ehdotelmat eivät mielestäni sovellu tasa-arvoiseen yhteiskuntaan (tämä siitä huolimatta, että olen itsekin maskulisti).

Feministit? Sen sijaan, että he käyttäisivät päätänsä ja argumentointikykyä, he haukkuvat vaan "naisvihaajaksi". Profeministit? He haukkuvat maskulistin peräkammarinpojaksi tai miksi ikinä keksivätkään haukkua. Jos feministit tekee miesasiamiehestä sovinistin ja naisvihaajan, profeministit tyytyvät usein pelkästään käymään ihmisen "uskottavuuden" päälle, koska miehinä profeministit eivät välttämättä omaisi uskottavuutta, jos käyttäisivät naisvihaaja-korttia.

Viimekädessä kukaan ei tahdo kuitenkaan puhua itse asiasta, ilman ad hominem -virheargumentointia ainoaan tai pääasiallisena "argumenttina". Se on merkki siitä, että feminismi ja profeminismi on hukannut perustellut argumentit, sillä tyhmäähän olisi käyttämättä asiallisia argumentteja ja turvautua henkilökohtaisuuksiin ensimmäisenä ratkaisuna.

Marianna Lindstöm avautuu "Tällaiselle argumentoinnille ei ole olemassa minkäänlaista vasta-argumenttia, ellei sitten ehdotus siitä, että jo valmiiksi paisuneita älyllisiä egojaan Civilizationia pelaamalla pönkittäneet nörtit kastroitaisiin ensimmäisen siemensyöksyn jälkeen."

Näin todetessaan hän tunnustaa suoraan, että hän ei pysty muodostamaan mitään älyllisistä vasta-argumenttia ehdotuksiin. Minulla on ainakin sen verran kypsyyttä, että ymmärrän kritisoida Horsmalahden mielipiteitä suoraan, ilman, että suoritan sitä Horsmalahden persoonan (sen enempää todellisen tai vääristellyn mielikuvankaan) kautta.

"Prostituutio perusoikeutena"

Näin tehden, olen ylittänyt Mariannan argumentoinnin tason ollen eri mieltä Horsmalahden kanssa, ja osoittanut että vika vasta-argumentin löytämiselle oli Mariannan korvien välissä eikä siinä, että maskulismia vastaan ei voi argumentoida. Niinikään Horsmalahti (vaikka hän mielestäni onkin "väärässä") argumentoi kantansa melko hyvin. Yrittäkäämme keskustella asioista asioina.



PS. Mariannan väittämä, että "ei ole olemassa minkäänlaista vasta-argumenttia" vaikuttaa olevan memeettisesti korruptoitunut versio tyypillisestä ateisti- ja liberalisti -piirien toteamuksesta, että fanaatikon/fundamentalistin/totalitaristin kanssa ei kannata väitellä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että vasta-argumenttia ei olisi: niitä on usein lukemattoman paljon. Pointti on siinä, että fanaatikko ei välitä vasta-argumenteista, joten ne ovat turhia. Mariannan esittämässä muodossa, että jollekin "valheelliselle" ei ole olemassa vasta-argumenttia... se vaan on niin totaalisen aivokuollut, että minä en pysty kuvittelemaan tyhmempää tokaisua.

PPS. Tästä ilmiöstä, eli siitä, että molemmat sukupuolet käyvät välittömästi kaapista ulos tulleen maskulinistin kimppuun tarkoituksenaan palauttaa hänet "oikealle tielle", on mielestäni ansiokkaasti kirjoittanut Henry Laasanen blog-artikkelissaan "Sanktiot maskuliinisuuden ylläpitämiseksi".

perjantai 29. lokakuuta 2010

Halla-ahon sananvapaustuomio ja eduskuntavaalit

Blogosfääri kohuaa taas Halla-ahon sananvapaustuomiosta (joka ei toki vielä ole lainvoimainen vaan päätynee todennäköisesti Korkeimpaan, kunhan valituslupa myönnetään)

...ja syystä kuohuttaakin. Päätöshän on selkeästi vastoin uskonnonvapauden periaatteita. Tästä syystä tuomio kuohuttanee kansaa, ja vaikuttanee myös äänestyskäyttäytymiseen.


Halla-aho itse tullee saamaan näillä päätöksillä lisää menestystä vaaleissa, siitä tuskin lienee kyseenalaistamista. Paljon myös tuomiota pidetään perussuomalaisten voittona - olkoonkin, että perussuomalaiset pelaavat tätä peliä (kuten montaa muutakin asiaa) kaksin kortein:

Toisaalta heillä on Halla-aho, marttyyri, sananvapauden käytöstä. Tämä on helppo äänestäjän ymmärtää ja sympatiseerata.

Toisaalta heillä on Soini, joka kannattaa ennakkosensuurin laajentamista kaikkeen mahdollisesti rikolliseen nettijulkaisuun (ja huomioiden internetsensuurilistan luonteen, hän siis kannattaa Halla-ahon blogin sensuroimista ilman lainvoimaista oikeuden päätöstä), ja puoluejohto, joka viime vaaleissa, tasan samasta syystä kuin mistä Persussuomalaiset nyt voivat potentiaalisesti saada ääniä marttyyriaseman takia, jätti Halla-ahon yksin, kieltäen hänen ehdokkuutensa rikossyytteeseen vedoten, kun häntä vastaan nostettiin nämä samat absurdit syytteet.


Perussuomalaisten maahanmuuttajavastainen kanta on yhtälailla rakennettu kiistettävyyden ja mitään lupaamattomuuden varaan: suunnilleen joka käänteessä mainostetaan Perussuomalaisten järkevää mamupolitiikkaa, mutta heidän maahanmuuttomanifestinsa ei omaa puoluejohdon allekirjoitusta.

Kaksilla korteilla pelataan niinikään myös uskontoasioissa, joissa mamuvastaisuuden rinnalla pelataan (kiistettävyys säilyttäen) vieraan uskonnon vastaisuutta - eikä suinkaan siltä osin, että islam olisi uhka länsimaiselle yhteiskunnalle (mm. välillisesti sananvapauden heikentymisen seurauksena), vaan koska se uhkaa "suomalaista kulttuuria". Tässä "suomalainen kulttuuri" auttamatta on synonymisoitu kristillisyyteen, eikä suinkaan sellaisiin vähäpätöisiin asioihin kuin uskonnonvapaus, sananvapaus, demokratia ja mitä muuta turhaa meillä olikaan...

Suomessa jo pitkään vaikuttanut sekulaari kehitys vaikuttaa selkeäsi olevan perussuomalaisuudelle "ulkoinen" uhka. Kaikki huhut Persujen ja KD:n mahdollisesta vaaliliitosta toki itseäni ilahduttavat (vaikka ne huhut olisivatkin paikkansapitämättömiä), sillä ainakin se kertoisi kansalle missä perussuomalaisten todelliset prioriteetit ovat - vaikka ajan hengen mukaisesti ei uskallettaisikaan vaatia homoja kivitettäväksi tai noitia roviolla poltettavaksi. Kansa nimittäin voi äänestää väärin - jos nimittäin kansa äänestää tietämättä millä motiivein ehdokkaansa ovat liikkeellä. Jos kansa äänestää persuja tiedostaen äänestävänsä tällöin kristillisiä fundamentalisteja, tällöin kansa toki saa ansaitsemansa edustajan.

Halla-aho on kuitenkin aivan liian fiksu kuuluakseen tähän porukkaan kapakkafilosofeja, jotka eivät hänen tavoin osaa mitään mielipidettänsä argumentoida vaan vetoavat "kansan" tahtoon (jopa puhuessaan sellaisista omista ennakkoasenteistansa, jotka eivät vastakaikua saa). Myös äänestäjän kannattaa huomioida, että Halla-aholla ei ole mahdollisuutta ministeriksi vaikka eduskuntaan pääsisikin.

Jos olet aidosti huolissasi siitä, että ihmisiä tuomitaan Halla-ahon tavoin sananvapauden käyttämisestä, valitse äänestämäsi puolue oikein. Eduskuntavaalit ovat yhtälailla puolue- kuin henkilövaalitkin. Perussuomalaiset eivät sananvapautta halua laventaa ja perussuomalaiset eivät tosiasiassa Halla-ahoa halua puolustaa. Sananvapaus, kun on erityisesti vapautta olla eri mieltä.


Avuksi oman ehdokkaan etsimiseksi:

Eduskuntaehdokkaiden sananvapauskysely

Sananvapausadressin allekirjoittaneet (sis. yhteisöallekirjoituksen tehneiden puolueiden lista)

torstai 14. lokakuuta 2010

Lukumääräneutraali avioliitto

Keskustelu homoseksuaalisuudesta ja homojen oikeudesta avioliittoon johtaa usein siihen, että tämän jälkeen pyritään lukumääräneutraaliuteen. Usein lukumääräneutraalius otetaan esille homojen tasavertaisuuden puolustajien rivistä - ilmeisesti, koska sukupuolineutraalin avioliiton läpimeno nähdään niin itsestäänselvänä, että uskalletaan provosoida ihmisiä vastustamaan homoavioliittoja.

Olen liberaali - minkä takia siis minä vastustan lukumääräneutraalia avioliittoa? Monestakin syystä. Yritän käsitellä niitä asioita tässä blogauksessa.

Lukumääräneutraali avioliitto luo ongelmia nykyiseen avioliittoon liityviin asioihin, jotka olettavat avioliiton olevan kaksi henkilö, lapsineen ja ottolapsineen. Jos avioliitossa on vanhempia enemmän kuin kaksi, täytyy ainakin korjata:

  • isyysolettama
  • huoltajuusasiat muutenkin
  • perinnönjako
  • ositus
  • avioero


Tarve korjata lakia (vähän laajemminkin) ei itsessään toki ole riittävä syy vastustaa muutosta, mutta meillä tulisi olemaan konkreettisia ongelmia sen kanssa miten se voitaisiin korjata. Vaihtoehtoja, jotka ovat usein toinen toisensa poissulkevia.

Jos A ja B ja C on yhdessä, ja C ottaa ero, B:stä, ottaako hän eron A:sta myös?

Jos A on aviossa B:n kanssa ja C:n kanssa, onko B ja C keskenään aviossa (kommuuni) vai olisiko kolmihenkinen avioliitto keskittynyt yhden ympärille (haaremi) vai käsitelläänkö sitä muuten kahdenkeskisten parisuhteiden sekahärdellinä?

Ainoastaan sekahärdelli olisi aidosti syrjimätön. Haaremi on melko rajoitettu ja syrjivä, vaikka lakiin ei kirjoitettaisikaan kumman sukupuolen edustajan ympärille se tulisi rakentaa. Kaikki-kaikkien kanssa -avioliitto omaa sekin puutteita, ja on esimerkiksi "ota tai jätä"-henkinen konstruktio, jossa jokaisen jäsenen tulee suvaita joka ikinen toinen jäsen omana puolisonaan. Edellyttää niinikään perheenjäseniltä biseksuaalisuutta toimiakseen. Kysymystä voi myös syntyä, millä perusteilla N henkilön seksuaalikommuuni huolii uuden jäsenen joukkoonsa - todennäköisimmin ainoastaan joka ikisen jäsenen suostumuksella. Haaremin osalta kysymys voisi olla hankalempi, koska jos haaremin vetäjä on A, onko puolisolla B oikeutta estää A:n rinnakkainen avioliitto C:n kanssa, koska nyky-yhteiskunta ei tunne edes käsitettä "aviorikos".

Sekahärdelli olisi mielestäni ainut lukumääräneutraali avioliitto, jonka minä hyväksyisin syrjimättömänä. Tässä on kuitenkin yksi suuri ongelma: sekahärdelliä ei voi mallintaa lainsäädäntöön, koska sekahärdellejä on yhä monta, kuin on parisuhteitakin. Jos haluamme jokaiselle sekahärdelli-"avioliitolle" juridisen tasavertaisuuden, se saavutetaan ainoastaan romuttamalla juridinen avioliittoinstituutio - ei luomalla lakiin lukumääräneutraalia avioliittoa.

Juridisen avioliittoinstituution romutus olisi hyvä myös sinkun tasavertaisuuden kannalta.

Oma mielipiteeni siis on, että paras käytännön kädenojennut lukumääräneutraalin avioliiton suuntaan on kannustaa ihmisiä tekemään itse omat sopimuksensa avioliittonsa sisällöstä. Olen noin muutenkin sitä mieltä, että on aika kornia, että avioliitto on sopimus, jolla on vakioehdot ja joita rajoitetaan erillisellä sopimuksella (avioehto). Olisi paljon järkevämpää monelle parille lähteä rakentamaan avioliittoansa ilman määrämuotoista, valtion sanelemaa perussopimusta, ja välttää avioehtokin kirjoittamalla varsinainen avioliittosopimus oikein, siten, että sitä ei täydy erikseen korjata toisella sopimuksella.

En ota tällä mitään kantaa rituaalisiin parinmuodostuksiin, seremonioihin, ynnä muihin. Ne ovat jo nykyiselläänkin itse kunkin julistettavissa tavalla millä haluaa. Lain edessä ihmisten tulisi kuitenkin olla tavavertaisia. Jos avioliittoinstutuutio juridisena konstruktiona ei romutu, preferoin, että se pysyy kahdenkeskisyyteen rajoitettuna, laintulkinnan yksinkertaisuuden takia, eli varsin pragmaattisista syistä.

Niinikään en näe 3+ henkilön avioliittoja edullisena sukupuolien väliselle tasa-arvolle, koska haaremit kertyvät biologisista syistä useimmiten miehen ympärille. Tämä johtaa siihen, että naisten pariutuvuus varmistuu, koska he voivat mennä naimisiin jo naimisessa olevan alfa-miehen kanssa, mutta miehistä jäisi nykyistäkin useampi elinikäiseksi sinkuksi.

Mielestäni se, että naiset voivat hyödyntää huomattavasti korkeampaa seksuaalista markkina-arvoaan sinkkumarkkinoilla on jo aivan tarpeeksi, eikä tätä epätasa-arvoa sinkkumarkkinoilla tulekaan yrittää "korjata" esim. velvoittamalla naisia töihin bordelleihin (asia jota sovinistit ja trollit tykkäävät toki ottaa esille aika ajoin). Siitä huolimatta, että en tahdo lainsäädännön "korjaavan" biologista epätasa-arvoa, tämän biologiaan perustavan epätasa-arvon juridinen vahvistaminen entisestään ei ole yhteiskunnan etu, erityisesti, kun se yhdistetään pragmaattisiin perusteluihin siitä millainen sanoinkuvaamaton pykälien sekasotku avioliittolaista tulee, jos se noteeraa haaremit ja seksuaalikommuunit täysimääräisesti avioliitoiksi.

Summa summarum, omasta mielestäni lukumääräneutraali avioliitto (juridisena konstruktiona) on överiksi vedetty utopia, joka kilpailee naiiviteetissa kommunismin ja monikulttuurin kanssa. Lieneekö lainkaan yhteensattumaa, että samat henkilöt lobbaavat usein kaikkien kolmen puolesta?

Keskustelua. Erityisesti Te, lukumääräneutraalin avioliiton kannattajat.

tiistai 12. lokakuuta 2010

Prostituutio perusoikeutena

Puoluetoverini Panu Horsmalahti ehdottaa mm. prostituution kustantamista valtion budjetista blogikirjoituksessansa. Joudun olemaan eri mieltä ajatuksesta monistakin syistä.

Perusoikeudet eivät tarkoita automaattisesti sitä, että kyseinen toiminta tulee kustantaa yhteiskunnan toimesta. Onhan olemassa esimerkiksi liikkumisen vapaus - mutta yhteiskunta ei silti (muutamia kokeilualueita lukuunottamatta) tarjoa maksutonta joukkoliikennettä, saati sitten osta vähävaraisille omia henkilöautoja, tai rahoita lentolippuja Välimeren turistirannoille.

Vapautta on kahden laista, on ns. "negatiivinen" vapaus eli se, että valtio ei kiellä ihmiseltä vapautta liikkua maassa. Ei ole raja-aitoja, ei kyttäystä eikä rangaistuksia liikkumisesta. Ja on "positiivinen" vapaus eli se, että mikäli ei ole varaa itse vapautta käyttää, yhteiskunta sen kustantaa. Libertaristit (joihin itse miellän itseni pääsääntöisesti kuuluvani vaikka en orjallisesti seuraa mitään ideologiaa) painottavat yksinomaan tai lähestulkoon yksinomaan "negatiivista" vapautta. Toisaalta ymmärrän, että jotkut perusoikeudet, kuten oikeus ruokaan ja suojaan (asunto, poliisi, perusterveydenhoito) voidaan kustantaa yhteiskunnan toimestakin. Oli kyse sitten liikkumisesta tai prostituutiosta, minä en kannata "positiivista" vapautta eli yhteiskunnan taloudellista panostusta puutteessa olevan (miehen) "vapauttamiseen".

Panu käyttää argumentaatiossaa (ei niinkään tuossa blogissa vaan keskusteluissa joita olen hänen kanssaan käynyt yksityisesti) sitä, että prostituutiolla hoidettu poikuuden menetys "alemman tason miehille" (ATM) maksaa itsensä takaisin ja että ratkaisu voi olla ihan pragmaattisesti perusteltava vaikka ei ideologisesti sitä kannattaisikaan. Ideologisestihan minä en ratkaisua kannata, mutta aloitan siitä pragmaattisesta puolesta: jos prostituutio on kerran halpa ratkaisu, miksi puutteessa oleva ei voi maksaa sitä sitten itse? Minä en näe mitään ongelmaa, miksi lääkäri ei voisi Panun ehdotuksien mukaan määrätä "lääkkeeksi" prostituutin palveluilta - kunhan tästä "lääkkeestä" ei makseta Kela-korvausta.

Miksi siitä ei pidä maksaa Kela-korvausta? Koska se ei ole pelkkä lääke. Se on yleinen hyödyke. Vähän niinkuin ruoka. En minä saa ruuastakaan Kela-korvausta vaikka ruoan syöminen on terveydelle jopa täysin välttämätöntä.

Tästä pääsemme eettiseen puoleen eli siihen, että prostituution kustantaminen valtion budjetista on syrjivää.

Se syrjii tahoja, jotka eivät joko ole oikeutettuja, jos etuus tarjotaan esim. ainoastaan vammaisille tai lääkärin diagnosoimille.

Maksuttoman prostituution tarjoaminen kaikille halukkaille niinikään on sekin syrjivää. Se syrjii ihmisiä, jotka mm. eettisistä, uskonnollisista tai elämänkatsomuksellisista syistä eivät prostituutin palveluita käyttäisi. Se syrjii naisia, koska miehet käyttäisivät yhteiskunnan rahoja henkilökohtaiseen huvitteluun. Se syrjii miehiä, koska yhteiskunnan rahat virtaisi protituuteille, naisille, jotka saavat suhteettoman korkeaa palkkaa ilman koulutusta.

Tämän lystin maksaisi siis (hieman yleistäen) ei-prostituoidut naiset sekä miehet jotka eivät eettisistä syistä halua nussia kampelaa, joka tekee sitä pelkästä rahasta.

__

Jos seksittömyys tai huono seksi on ongelma (ja siinä yhdyn Panun mielipiteeseen, että se on), ratkaisu (jos ylipäätään haluamme sitä valtion budjetista korjata) pitää olla syrjimätön eli vapaammin käytettävissä oleva palveluseteli, jolla saa prostituutin sijasta halutessaan esim. pornografiaa, seksileluja, liukasteita, ehkäisyvälineitä tai pariskunnille suunnattuja seksiaiheisia palveluita. Ratkaisun tulee palvella ihmisiä tasavertaisesti seurustelutilanteeseen ja eettiseen tai uskonnolliseen vakaumukseen katsomatta. Parhaiten tämä saavutetaan valinnanvapaudella.