"Tupakkalaki on toive asenteiden muutoksesta", otsikoi Aamulehti 25. syyskuuta etusivullaan päivän pääuutisaihettansa. Tästä on huomattava pari asiaa:
toive: (subst.) asia, jota halutaan tai toivotaan
eli joku mieltää asenteiden muutoksen positiiviseksi, ja toisaalta itse asenteiden muuttuminen ja se, että muutoksella itsellään on suunta ja muutos itsessään ei ole itseisarvo, jos se on vääränsuuntainen.
Mihin suuntaan asenteet sitten tulevat muuttumaan tupakkalain myötä? Virkamiesvihaiseksi? Katkeraksi toisia kansalaisia kohtaan? Ehkä niitäkin joksikin siirtymäajaksi. Pidemmällä tähtäimellä pysyvä asennemuutos kieltolaista (ei siis pelkästään tupakkalain ehdotetusta seuraavasta versiosta vaan pitkän tähtäimen tavoitteesta tehdä Suomesta täysin savuton vuoteen 2060 mennessä) on kuitenkin yleisen antiliberaali ja esimerkki siitä asennemuutoksesta, jota eräät tahot haluavat Suomeen luoda.
Onko "toive" asennemuutoksesta, jossa ihmiset katsovat olevansa oikeutettuja rajoittamaan kanssaihmisten vapauksia todella hyvä asia? Itse pidän koko uutisotsikkoa ihmisyyttä syvällisesti halventavana.
Kirjoittaja ei ole nikotinisti - en tupakoi edes päihtyneenä, enkä satunnaisesti - mutta olen sitäkin enemmän liberalisti ja valmis puolustamaan muidenkin ihmisten ihmisoikeuksia kuin omiani. Jos kansa puolustaa vain omia asioitaan, voi huomata, että pian kukaan ei saa tehdä mitään sellaista mitä ei yli puolet kansasta harrasta.
Minulle koko uhkakuva asennemuutoksesta on pelottava ja sen mukainen Suomi varsinainen dystopia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti