Hyvinä esimerkkeinä sanamagiasta voisin ottaa puoluetovereitteni kirjoitukset:
Jaakko Koivula: Pakkosterilointi 2000-luvun Suomessa.
- "Nykyään ei puhuta enää sukupuolen vaihtamisesta, koska kyseessä ei ole sukupuolen vaihtaminen. Ulkoinen sukupuoli korjataan vastaamaan transihmisen sisäistä kokemusta sukupuolestaan. Missään välissä sukupuolta ei vaihdeta."
- "On erittäin hyvä, että transsukupuolisuutta ei koeta psyykkiseksi sairaudeksi."
- "Edes masennus, sellainen varsinainen psyykkinen sairaus, ei käsittääkseni aiheuta millään tavalla näin korkeaa itsemurhariskiä."
Lilja Tamminen: PSHP tyrmää sukupuolivähemmistönuorten hoidontarpeen
- "Hämmennyin otsikosta, koska luin sen aluksi “sukupolvenvaihdostutkimuksiin”, kunnes tajusin että YLEn otsikko käytti arvolatautunutta termiä joka mielletään negatiiviseksi."
- "... Suomessa on valtakunnallisesti vain kaksi – Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin ja Tampereen Yliopistollisen Sairaalan erikseen perustetut polikliniikat jotka tutkivat sukupuoli-identiteetin “häiriöitä” sairaalapsykiatrian alaisuudessa STM:n säädösten mukaisesti."
(Haluan heti alkuun korostaa, että olen samaa mieltä heidän kanssaan heidän kirjoitustensa asiasisällöstä. Perustelut blogauksen lopussa.)
Vääntö siitä onko kyseessä sukupuolen korjaus vai vaihdos on aika turhaa. Itsekin kyllä kallistun, että kyseessä ei voi olla vaihdos, koska leikkelemällä muutetaan korkeintaan strukturaalista sukupuolta, ei kromosomaalista. Hormonihoito auttaa ruumiinkemiaan ja sen kautta muuttaa ilmeisesti ruumiinrakennettakin jossakin määrin. Sana "korjaus" kuitenkin viittaa siihen, että henkinen sukupuoli on oikea, ruumis on väärä, ja menee klassiseen "syntynyt väärään ruumiiseen" -dualismiin. Tämä sonta ei tulisi kuulua rationalistiseen yhteiskuntaan. Toisaalta ruumis on helpompi "korjata", siis muuttaa, kuin ihmismieli.
Olen aika varma, että jos ihminen väittäisi olevansa muurahainen, hänet miellettäisiin hulluksi ja kaikki huomio kiinnitettäisiin mielenterveyshoitoon. Kukaan ei haluaisi harkitakaan kahden ylimääräisen jalan kiinnittämistä ihmiseen ja puhuisi vielä "korjaamisesta".
Mistä tullaankin siihen, että transseksuaalisuus ON sairaus (tai häiriö), loukkasi se tunteita tai ei. Se ei kaipaa lainausmerkkejä ympärilleen. Jos se ei olisi sairaus, transseksuaaleilta menisi jopa oikeus saada hoitoa henkisen ja ruumiillisen sukupuolensa yhteensopimattomuuteen. Tätäkö nyt toivotaan? Vain jotta transsukupuolisesta ei käytettäisi "halveeraavaa" sanaa: SAIRAS. Samaan aikaa näemmä masentunutta saa kutsua sairaaksi ja jopa korostaa "aidosti sairaaksi". Mikä on, että se ei halveeraa masentuneita?
___
Lupasin jotakin perusteluja sille miksi olen Liljan ja Jaakon kanssa yhtä mieltä asiasisällöstä (vaikka pidänkin heidän harrastamaansa sanamagiaa naurettavana):
On kornia, että jo vauvalle tehdään kosmeettista kirurgiaa, tyypillisesti kohti tytön genitaliaa, mikäli vauvan sukupuolisuus ei ole selvää, mutta alaikäistä teiniä ei voida ottaa mukaan edes hoitotarpeen analyysiin ennen kuin hän täyttäisi 18 vuotta. Ymmärrän tämän siltä kannalta, että valtiolle on "eduksi", että lapsella on selkeä sukupuoli ja että tämä tehdään entistäkin selkeämmäksi lapsen tahdosta riippumatta, koska Suomen laki tunnustaa ainoastana miehen ja naisen. Tulisiko intersukupuolisen (androgyyni tai hermafrodiitti) käydä esim. sukupuolitettu asevelvollisuus?
Toisaalta siinä missä on valtiolle "eduksi" korostaa sukupuolia leikkelemällä vauvoja sukupuolimuotteihin niin varhaisessa vaiheessa, että lapsen henkistä sukupuoli-identiteettiä ei ehditä arvioida, sukupuolenvaihdos on "turhaa" menoerää ja byrokratiaa monen silmissä. Tämä on toki pelkkää laiskuutta valtion kannalta ja kannatan sukupuolineutraalia lainsäädäntöä: niin neutraalia, että lakitekstissä ei käytettäisi lainkaan sanaa "mies" tai "nainen". Tämä poistaisi tarpeen määrittää ihmisen sukupuolta ja leikellä vauvoja sopimaan valittuun muottiin. Voisimme alkaa mieltämään sukupuolta kromosomaalisen, ruumiinrakenteellisen, reproduktiivisen sekä henkisen sukupuolen kannalta kahden eriävän muotin sijasta, johon kaiken tulisi sopisia, jotta voimme jakaa ihmisoikeuden tämän mukaisesti. Jos kaikki oikeudet ovat molemmille sukupuolille sekä interseksuaaleille identtiset, valtion ei täytyisi myöskään sukupuolen määritykseen osallistua.
Vaan kun kromosomit eivät ole se määrittävä tekijä sen suhteen, että kuka ja mikä ihminen on.
VastaaPoistaOletko testauttanut omasi? Ehkä sieltä löytyykin XX-pari. Sellaista voi sattua, ja aivan varmasti et sen perusteella antaisi kenenkään kyseenalaistaa identiteettiäsi. Vai?
Muurahaiskommenttiisi taas en edes viitsisi vastata. Ehkä olen jo vastannutkin, ylilaudalla, jonka kollektiivisen ymmärryksen tasoa kyseinen argumentti edustaa. Kommenttisi on loukkaava, kylmä ja osoittaa perinpohjaista ymmärtämättömyyttä asiasta, josta olet kuitenkin katsonut aiheelliseksi pyöräyttää pienen nokareen nurkkaukseesi.
Vai haluatko ehkä avata asiaa? Että missä kohtaa ihmisaivojen kehitys risteytyy muurahaisen aivojen kanssa niin että tällainen konditio olisi mahdollinen, sillä tavalla kuin transsukupuolisuus ihmisessä on?
Eihän sinun olisi tarvinnut edes mennä noin pitkälle loukkauksesi kanssa: Ei ketään joka pitäisi itseään simpanssinakaan alettaisi hoitaa simpanssin olemusta päin, siitä syystä että psykoosi on mielisairaus ja parhaiten hoidettavissa sellaisena.
Myös transtutkimuksiin hakeutuva ihminen voi olla psykoottinen, tai muulla tavalla mielisairas. Siinä tapauksessa kyse ei ole transsukupuolisuudesta, eikä hänen tilaansa sellaisena hoideta, kts. edellinen. Tutkimusten ensimmäisen, noin kuusi kuukautta kestävän, vaiheen tarkoitus on nimenomaan varmistua siitä että henkilö todella on transsukupuolinen, eikä mielisairas.
En laske tässä siis transsukupuolisuutta mielisairaudeksi; ehkä sinä lasket. Sillä ei ole väliä, kunhan ymmärrät niiden keskinäiset erot. Transsukupuolisuus on kehitysbiologinen poikkeama, samalla tavoin kuin homous luultavasti on.
Kuinka hyvin homouden "parantaminen" on toistaiseksi sujunut?
Siitä minä en henkilökohtaiseksi jaksa vääntää kättä, että onko transsukupuolinen ihminen sairas vai ei. Mielestäni kuvaavinta on kuitenkin puhua poikkeamasta, koska se tapahtui sikiön kehityksessä eikä ole enää millään tapaa vedettävissä takaisin. Siinä mielessä transsukupuolisuus ei ole sairaus samalla tavalla kuin flunssa tai jopa masentuneisuus ovat. Mutta hoitoa se tietysti tarvitsee.
Voin myös avartaa tietämystäsi transhoidon sisällöstä ja tuloksista: hormonihoito tosiaankin auttaa ruumiinkemiaan, ja fyysiset muutokset voivat olla todella merkittäviä. Ennenkaikkea on väliä sillä, kuinka nuorena tai vanhana hoito aloitetaan.
Ennen murrosikää tai sen aikana hoidon aloittaville kehittyy jopa heidän sukupuoltaan vastaava luusto ja äänihuulet. Nämä ovat alapään lisäksi merkittävimmät asiat jotka *eivät* muutu jos murrosikä ehtii mennä ohitse hoitamatta. (Suomessa hoitojen aloittaminen alaikäisenä ei ole mahdollista, mutta ulkomailla siitä on useita todella positiivisia tuloksia.)
Kaikki eivät tarvitse leikkauksia ollenkaan, jos alapään rakenteella ei ole väliä. Tiettävästi noin viidesosalle potilaista ei ole.
Osalla, mutta luultavasti todella harvalla, voi taustalla olla myös leikkauksen pelko.
Tulipa jaariteltua. Toivottavasti en astunut rölliin :)