maanantai 11. huhtikuuta 2011

Demokratia, liberalismi, "suvaitsevaisuus"

Demokratia edellyttää kansan tahdon toteuttamista... vaikka kansa tahtoisi tapattaa kokonaisen kansanosan. Näin ollen demokratia jyrää kaikki liberaalit arvot.

Liberaalius edellyttää mielipiteen- ja sananvapautta... jopa silloin kun ihmiset käyttäisivat sananvapautta kiihottaakseen kansaa tappamaan jotakin kansanosaa. Näin ollen liberaalius jyrää kaikki "suvaitsevaiset" arvot.

Toisaalta liberaalius, vaikka se sallii "kansan kiihottamisen" ei salli kuitenkaan kiihotuksissa tehtyä väkivaltaa... eikä edes demokratiaa joka toimii liberaaleja (eikä siten myöskään useimpia "suvaitsevaisia") arvoja vastaan.

___


Demokraatit tahtovat vallan kansalle. Kansan tahto on pääasia. Jokaista demokraattia ei tosin huoleta se, onko kansan tahto aito tahto, vai onko se rakennettu esim. sananvapauksia rajoittamalla tuottamaan haluttua tulosta... niin, tai eikö se juurikin silloin ole aito mielipide vallitsevassa yhteiskunnassa?

Vielä vähemmän demokraattia huolettaa se mitä enemmistön poliittinen väkivalta aiheuttaa vähemmistölle, tai ajaako kansan mielipide kansan etua (demokratia vs politeia). Liberaalit arvot saattavat demokratiassa olla romukopassa, jos kansan enemmistö ei tykkää siitä, että joku on eri mieltä... ja useinhan se ei todellakaan tykkää.

Saattaisi siellä romukopassa myös olla "suvaitsevaiset" arvotkin vaikka tosin tämän päivän demokraattisessa Suomessa näin ei satu olemaan: "suvaitsevaisuus" voi paremmin kuin koskaan. Liberalismi taas ei.

___


Nyky-yhteiskunta on siitä erikoisesti kietoutunut, että liberaalien arvojen puuttuessakin meillä on silti demokratia ja "suvaitsevaisuus", näitä yhdistävän linkin (siis liberaalien arvojen) jouduttua pannaan "suvaitsevaiston" vaatimuksesta vaientaa mm. kansanryhmää tai uskontoa loukkaavat mielipiteet (tai faktat). Sananvapaus on kuollut, tai ainakin viimeisiä rippeitä pyritään kaikin keinoin päästämään hautaansa.

Yhteiskuntamme mielipiteet ovat vahvasti polaroituneet konservatiiveihin ja anti-konservatiiveihin. Kumpikaan ei katso hyvällä toisen osapuolen vapautta: konservatiivi ei kunnioita esim. seksuaalivähemmistön ruumiillista itsemääräämisoikeutta ja pukee tämän asenteensa olosuhteiden pakosta mm. avioliiton eväämisen perusteeksi (lähinnä koska ymmärtää, että sodomian uudelleenkriminalisointi ei tulisi onnistumaan).

Antikonservatiivi puolestaan ei suvaitse valituista alaryhmistä seksuaalisia ja sukupuolisia vähemmistöjä esitettyjä "ei-suvaitsevaisia" mielipiteitä, siis edes pelkkää ei-sortavaa mielipidettä ihmiseltä, joka kuitenkin kannattaa tasa-arvoista kohtelua lain edessä. Homoudesta ja transseksuaalisuudesta ei saisi muka käyttää sanaa "sairaus", "häiriö", "fetissi", "mieltymys", yms. jotka alentaisi tai trivialisoisi heidän valitsemaa alaryhmäänsä osana seksuaalisuuden ja sukupuolisuuden kirjoa. Esimerkkinä antikonservatiivien suojeluksen ulkopuolisista ryhmistä voitaisiin ottaa aseksuaalit ja panseksuaalit, sekä kohdespesifiset parafiliat, kuin myös sukupuolisuudesta "asukupuolisuus" eli sukupuoli-identiteetin puuttumiseen.

Antikonservatiiveilla on omat syrjimishalunsa. Enkä toki väitä, että kaikki heistä haluaisi homonormatiivista yhteiskuntaa. Väitän lähinnä, että antikonservatiivit (jotka itseään "arvoliberaaleiksi" haluisi itseään kutsuttavan) ajavat vain valittujen vähemmistöjen oikeuksia. Keinoina käytetään sanamagiaa ja kielen hallinnan tuomaa etulyöntiasemaa. "Tuo XXX on vain seksuaalinen mieltymys, ei seksuaalisuus. Homous on rakkautta eikä pelkkää seksiä." -tasoisilla väitteillä rajoitetaan mm. "seksuaalisen suuntautumisen" merkitys yksinomaan tarkoittamaan seksuaalisuuden suuntautumista sukupuoleen ja vain ja ainoastaan sukupuoleen. Tällä osin siis kannattavat myös seksuaalisen syrjinnän lainmukaisen suojan kohdistamista yksinomaan homouteen.

Viime kädessä "suvaitsevaisuus" on kuitenkin vain totalitarismi, joka sisältää sen minimaalisen määrän liberaalia sisältöä, jotta äänioikeutetut antavat valtakirjansa heidän suorittamalleen hallinnolle.

Tätä yhteiskunnan tilannetta ei voi kuitenkaan ratkaista äänestämällä yleisellä protestilla "nykykehitystä" vastaan. Protesti täytyy olla kohdennettu. Konservatiivisen totalitarismin äänestäminen ei korjaa sananvapaustilannettamme maassa vaikutti se sitten kuinka hyvältä yleisprotestilta hyvänsä. On eri asia meuhkata ja toimia spesifioidun määränpään suuntaan.

Kannattaa äänestää aidosti liberaalia ehdokasta näissä vaaleissa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti