Se kolmas vapauskäsitys

Vapauskäsityksiä on tapana jaotella kahteen: negatiivinen vapauskäsitys sekä positiivinen vapauskäsitys.

"Negatiivisessa vapauskäsityksessä tarkoitetaan vapautta ulkoa tulevasta pakottamisesta, väkivallasta ja pakkovallasta. Tässä käsityksessä ihminen siis on vapaa, jos toiset ihmiset tai yhteiskunnalliset instituutiot (kuten viranomaiset, poliittiset päätöksentekoelimet tai sääty- tai kastijärjestelmät) eivät rajoita hänen toimintaansa eli puutu hänen ruumiilliseen koskemattomuuteensa, omaisuuteensa tai sopimusvapauteen."

"Positiivisella vapaudella voidaan tarkoittaa yleistä kykyä saavuttaa tahtonsa mukaisia päämääriä tai mahdollisuutta harjoittaa kansalais- tai ihmisoikeuksia, saada osa yleisesti arvokkaina pidetyistä asioista (koulutus, terveydenhoito, työ, asunto, kulttuuri ym.) ja siten myös oikeutta tulla autetuksi." (Wikipedia)

Eri poliittiset ryhmittymät ajavat eri aktiivisuuksilla näitä vapauksia. Kovan linjan libertaarit esimerkiksi ajavat yksinomaan negatiivisia vapauksia, kun taas kommunistit lähes yksinomaan positiivisia vapauksia. Positiivisien vapauksien toteuttaminen aiheuttaa väistämätöntä ristiriitaa negatiivisten vapauksien kanssa: jos esimerkiksi kannatat yhteiskunnallista terveydenhuoltoa, kannatat myös verottamista, joka loukkaa työtä tekevän negatiivista vapautta. Kun kannatat ja käytät sananvapautta (joka on yksi negatiivisista vapauksista), asetat muiden ihmisten oikeuden elää elämä kohtaamatta kritiikkiä (positiivinen vapaus) vaaraan.

Politiikka on pääsääntöisesti tasapainoilua näiden kahden vapauskäsityksen välillä ja hyvin harva poliitikko tai puolue ajaa yksinomaan yhden vapauskäsityksen mukaista politiikkaa.


___


On olemassa kolmaskin vapauskäsitys, joka ei oikein uppoa näihin kahteen. Jos olette lukeneet aiempia blogejani, tiedätte että painotan negatiivisia vapauksia, mutta en tyrmää suinkaan kaikkia positiivisia vapauksia (perustulo, perusterveydenhoito, peruskoulu, jne.) Myös esimerkkivalinnat aiemmassa kappaleessa tuovat ilmi, että en suhtaudu perin positiivisesti useimpiin positiivisiin vapauksiin. On kuitenkin olemassa vapauskäsitys, johon suhtaudun suorastaan vihamielisesti, ja se on se kolmas vapauskäsitys.

Sillä kolmannella vapauskäsityksellä ei ole nimeä.

Itse väittäisin, että kolmas vapauskäsitys on jo niin kaukana vapaudesta, että en sitä hyväksy vapaudeksi. Mutta toisaalta kovan linjan libertaari puolestaan ei välttämättä tunnustaisi yhtäkään positiivista vapautta vapaudeksi... itseasiassa kutsuvat sitä julkisen vallan suorittamaksi väkivallaksi, kun veroprosetti eroaa nollasta. Tämä kolmas vapauskäsitys menee kuitenkin paljon pidemmälle suohon (ainakin omasta perspektiivistäni). Koska on kuitenkin mahdollista, että sen mukaan vannovat uskovat omaan vapauskäsitteeseen vilpittömästi, se kelvatkoon vapauskäsityksestä. Mitä se sitten kertookaan käsittäjästään, on täysin eri asia...

Mikä se kolmas vapauskäsitys sitten on?

Ottaen huomioon, että sillä ei ole virallista nimeaä, kutsukaamme sitä "yhteisölliseksi vapauskäsitykseksi". Kuten eräs Jarmo Toukko asian määritteli: "Vapaus on yleisen edun mukaisesti toimimista". Määritelmä oli toki pidempi, mutta loppu määritelmästä oli lähinnä hänen perusteluaan sille miksi hän oli tähän lopputulokseen päätynyt.


___


Kolmas vapauskäsitys on suoraan sanoen offensiivinen. Itse kutsuisin sitä jopa nihilistiseksi vapausasennoitumiseksi sen sijaan, että se olisi käsitys siitä mitä vapaus on.

Kun yhteisöllisyys muuttuu hyveestä velvollisuudeksi (eli kun vapaus rajoitetaan "oikeuteen" olla yhteisöllinen). Mikä hyvänsä erilaisuus käy äkkiä rikolliseksi, vaikka se ei aiheuttaisi vahinkoa muille kansalaisille. Yhteisöllisyydessä tuppaa olemaan se ikävä piirre, että se säätelee moraalia ja asioita, kuten itsemääräämisoikeus, huomattavasti enemmän kuin yhteisön toimiminen edellyttää. Yhteisö kuin yhteisö pitää jäseniinsä aina enemmän kuria kuin on välttämätöntä. Tämä ei ole kuitenkaan huono asia, kun yhteisöön kuuluminen on vapaaehtoista.

Kun esimerkiksi kuulut ompeluseuraan, ampumakerhoon tai puolueeseen, tämä yhteisö asettaa käyttäytymisellesi odotuksia ja sinällään nämä odotukset ovat myös hyväksi vaikka tavallaan rajoittavatkin vapauttasi. Jos kuulumisesi yhteisöön on vapaaehtoista, luovut vapaudestasi vapaaehtoisesti saadaksesi tuntea parempaa yhteenkuuluvuuttasi yhteisön kanssa. Kaikki ovat onnellisia ja porukassa vallitsee talkoohenki.

Valtio ei voi kuitenkaan olla sosiaalinen yhteisö tässä mielin, koska valtioon kuuluminen ei ole vapaaehtoista. Sosiaalisuus valtiotasolla johtaa ainoastaan noitavainoihin ja kärsimykseen siitä syystä, että siitä ei voi erota, vaikka siihen kuuluminen kävisi ahdistavaksi. Valtio ei voi käyttää sosiaalisuutta luomaan talkoohenkeä muutoin kuin äärimmäisen uhan alla, kuten esimerkiksi sodan.

Siinä missä sodassa ryssää vastaan taistelutahtoa pönkitettiin vahvalla uskonnollisella retoriikalla ateistista sekä anti-teistista kommunismia vastaan, rauhanaikaiset talkoohengen nostatukset uskonnolla johtaa vain ja ainoastaan kansan sisäisten jännitteiden kasvuun. Eikä minulla ole mitään sitä vastaan, jos joku uskonlahko uskossansa rakentaa talkootyönä temppelin itselleen. Ero on siinä, että tämä ei ole valtiollista toimintaa vaan pienempien ihmisporukoiden keskinäistä sosiaalisuutta. Sosiaalisuus toimii aina paremmin pienessä porukassa... ja vapaaehtoisena.

Kun tuot uskonnollisuuden politiikkaan, se johtaa vastareaktioihin, eikä kansalliseen yhtenäisyyteen. Minkä te uskotte yhdistävän Suomea, tekee olemattoman eroavaisuuden kuiluksi.

Tämän takia myöskään ateismia ei tule tuoda politiikkaan. Kun kuilu on kaivettu kansan keskelle, kaivajan identiteetillä ei ole enää merkitystä. Mitään ei tule argumentoida sillä, että jumalaa ei ole, sen enempää kuin sillä, että jumala on. Tätä kutsutaan sekularismiksi. Se tarkoittaa sitä, että vallitsee uskonnonvapaus sekä valtion puolueettomuus uskonnollisiin asioihin.

____


Kolmas vapauskäsitys, tai nihilistinen vapausasennoituminen, on tullut suomalaiseen politiikkaan kansallissosialismin nousun myötä. Räikeimpänä esimerkkinä toki Vapauspuolue r.p., mutta vähäisemmässä määrin kaikki konservatiiviset puolueet vasemmalta oikealle. Olisi varmaan myös trendikästä sanoa, että tämän kolmannen vapauskäsityksen yleistyminen johtuu myös Perussuomalaisten kannatuksen noususta. Se, että se on trendikästä, ei tee siitä automaattisesti epätotta, vaikka toki tunnustan, että enimmät puolet demonisaatiosta on perätöntä tai liioiteltua.

Nihilistinen vapausasennoituminen on kuitenkin yhteistä niin kansallissosialisteille kuin kommunisteillekin. (Huom! En kannata kansallissosialistien demonisaatiota. Kansallinen sosialismi ei ole sen suurempi saatana kuin globaali sosialismikaan. Sinällään preferoisin kansallista sosialismia yli kansainvälisen. En vain usko haluavani mitään sosialismia, joten älkää pistäkö minua valitsemaan.)

Nihilistiseen vapausasennoitumiseen syyllistytään harvemmin maltillisessa vasemmistossa, myös sosialistisessa vasemmistossa, mutta sosiaalidemokratia on itsessään ihan omanlaisensa syöpä, jota lienee syytä haukkua ihan erikseen.