keskiviikko 7. syyskuuta 2011

Naislääkärit saavuttavat miesten ahkeruuden nykyvauhdilla vuonna 2550

Naislääkärit saavuttavat miesten ahkeruuden nykyvauhdilla vuonna 2550. Näin uutisoi Talouselämä. No, ehkä eri sanoin, mutta viime kädessä omaa saman merkityksen, ymmärsi toimittaja itse sitä tai ei. Emeritustutkija Pauli Sumanen purkaakin auki palkkaeron syitä ja 82 sentin myyttiä. Sumasen artikkeli lyhyesti:
- miehet tekevät enemmän ylitöitä
- miehet pitävät vähemmän vanhemmuusvapaita
- miehet pitävät vähemmän sairaslomia
- miehet maksavat enemmän eläkkeitä ja sairasvakuutusmaksuja, mutta...
- nostavat silti näitä etuuksia vähemmän (kuolevat nuorempina)
- ja asevelvollisuuttakaan ei edes nähdä työksi "palkkatasa-arvoa" laskiessa.

"Palkkatasa-arvo", jossa naiset ovat jäljessä, liittyy siis kuukausiansioon, ei tuntipalkkaan. Tuntipalkoissa meillä on jo tasa-arvo, mutta ilmeisesti se ei riitä. Pakottaisimmeko naiset ylitöihin vai pitäisikö tarjota naiselle korkeampi tuntipalkka, jotta sama kuukausiansio saavutetaan? Vastatkaapa tähän, valtiofeministit, jos uskallatte. Vai toistatteko mielummin ikuista hokemaanne naisen eurosta?

Myytti tuskin tulee kaatumaan kovin pian, koska se on modernin sukupuolifeminismin, eli naisten ylivaltaa ajavan sovinismin ja miesvihamielisyyden olamassaolon oikeutuksen peruspilari. Se ei saa kaatua, koska akateeminen feminismi (joka on ajautunut huolestuttavan kauas historiallisilta liberaalifeministisiltä juuriltansa) kaatuisi tämän premissin mukana. Ja pystyssä se pysyykin parhaiden denialismilla, kyvyttömyydellä ja haluttomuudella kumota vastaväitteitä, keskustelun välttämisellä, sekä sillä, että omaa kantaa samaan asiaan vaan toistetaan ja toistetaan ja toistetaan kaikissa valtion medioissa.

Kuulostanko antifeministiltä? Tuleeko joku mieltämään minut antifeministiksi, ja kutsumaan minua sellaiseksi? Epäilemättä. Totuushan kuitenkin on, että "antifeministiksi" leimaaminen on stigmatisointiin perustuva lyömäase feministien itsensä keskuudessa, toinen toista feministiä vastaan, ja tämän leiman ovat monet liberaalifeministit saaneet otsaansa. Minä itse tunnustaudun liberaalifeministiksi. Jos se tekee minusta "antifeministin" tai "naisvihaajan", so be it.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti