Keskustelu homoseksuaalisuudesta ja homojen oikeudesta avioliittoon johtaa usein siihen, että tämän jälkeen pyritään lukumääräneutraaliuteen. Usein lukumääräneutraalius otetaan esille homojen tasavertaisuuden puolustajien rivistä - ilmeisesti, koska sukupuolineutraalin avioliiton läpimeno nähdään niin itsestäänselvänä, että uskalletaan provosoida ihmisiä vastustamaan homoavioliittoja.
Olen liberaali - minkä takia siis minä vastustan lukumääräneutraalia avioliittoa? Monestakin syystä. Yritän käsitellä niitä asioita tässä blogauksessa.
Lukumääräneutraali avioliitto luo ongelmia nykyiseen avioliittoon liityviin asioihin, jotka olettavat avioliiton olevan kaksi henkilö, lapsineen ja ottolapsineen. Jos avioliitossa on vanhempia enemmän kuin kaksi, täytyy ainakin korjata:
- isyysolettama
- huoltajuusasiat muutenkin
- perinnönjako
- ositus
- avioero
Tarve korjata lakia (vähän laajemminkin) ei itsessään toki ole riittävä syy vastustaa muutosta, mutta meillä tulisi olemaan konkreettisia ongelmia sen kanssa miten se voitaisiin korjata. Vaihtoehtoja, jotka ovat usein toinen toisensa poissulkevia.
Jos A ja B ja C on yhdessä, ja C ottaa ero, B:stä, ottaako hän eron A:sta myös?
Jos A on aviossa B:n kanssa ja C:n kanssa, onko B ja C keskenään aviossa (kommuuni) vai olisiko kolmihenkinen avioliitto keskittynyt yhden ympärille (haaremi) vai käsitelläänkö sitä muuten kahdenkeskisten parisuhteiden sekahärdellinä?
Ainoastaan sekahärdelli olisi aidosti syrjimätön. Haaremi on melko rajoitettu ja syrjivä, vaikka lakiin ei kirjoitettaisikaan kumman sukupuolen edustajan ympärille se tulisi rakentaa. Kaikki-kaikkien kanssa -avioliitto omaa sekin puutteita, ja on esimerkiksi "ota tai jätä"-henkinen konstruktio, jossa jokaisen jäsenen tulee suvaita joka ikinen toinen jäsen omana puolisonaan. Edellyttää niinikään perheenjäseniltä biseksuaalisuutta toimiakseen. Kysymystä voi myös syntyä, millä perusteilla N henkilön seksuaalikommuuni huolii uuden jäsenen joukkoonsa - todennäköisimmin ainoastaan joka ikisen jäsenen suostumuksella. Haaremin osalta kysymys voisi olla hankalempi, koska jos haaremin vetäjä on A, onko puolisolla B oikeutta estää A:n rinnakkainen avioliitto C:n kanssa, koska nyky-yhteiskunta ei tunne edes käsitettä "aviorikos".
Sekahärdelli olisi mielestäni ainut lukumääräneutraali avioliitto, jonka minä hyväksyisin syrjimättömänä. Tässä on kuitenkin yksi suuri ongelma: sekahärdelliä ei voi mallintaa lainsäädäntöön, koska sekahärdellejä on yhä monta, kuin on parisuhteitakin. Jos haluamme jokaiselle sekahärdelli-"avioliitolle" juridisen tasavertaisuuden, se saavutetaan ainoastaan romuttamalla juridinen avioliittoinstituutio - ei luomalla lakiin lukumääräneutraalia avioliittoa.
Juridisen avioliittoinstituution romutus olisi hyvä myös sinkun tasavertaisuuden kannalta.
Oma mielipiteeni siis on, että paras käytännön kädenojennut lukumääräneutraalin avioliiton suuntaan on kannustaa ihmisiä tekemään itse omat sopimuksensa avioliittonsa sisällöstä. Olen noin muutenkin sitä mieltä, että on aika kornia, että avioliitto on sopimus, jolla on vakioehdot ja joita rajoitetaan erillisellä sopimuksella (avioehto). Olisi paljon järkevämpää monelle parille lähteä rakentamaan avioliittoansa ilman määrämuotoista, valtion sanelemaa perussopimusta, ja välttää avioehtokin kirjoittamalla varsinainen avioliittosopimus oikein, siten, että sitä ei täydy erikseen korjata toisella sopimuksella.
En ota tällä mitään kantaa rituaalisiin parinmuodostuksiin, seremonioihin, ynnä muihin. Ne ovat jo nykyiselläänkin itse kunkin julistettavissa tavalla millä haluaa. Lain edessä ihmisten tulisi kuitenkin olla tavavertaisia. Jos avioliittoinstutuutio juridisena konstruktiona ei romutu, preferoin, että se pysyy kahdenkeskisyyteen rajoitettuna, laintulkinnan yksinkertaisuuden takia, eli varsin pragmaattisista syistä.
Niinikään en näe 3+ henkilön avioliittoja edullisena sukupuolien väliselle tasa-arvolle, koska haaremit kertyvät biologisista syistä useimmiten miehen ympärille. Tämä johtaa siihen, että naisten pariutuvuus varmistuu, koska he voivat mennä naimisiin jo naimisessa olevan alfa-miehen kanssa, mutta miehistä jäisi nykyistäkin useampi elinikäiseksi sinkuksi.
Mielestäni se, että naiset voivat hyödyntää huomattavasti korkeampaa seksuaalista markkina-arvoaan sinkkumarkkinoilla on jo aivan tarpeeksi, eikä tätä epätasa-arvoa sinkkumarkkinoilla tulekaan yrittää "korjata" esim. velvoittamalla naisia töihin bordelleihin (asia jota sovinistit ja trollit tykkäävät toki ottaa esille aika ajoin). Siitä huolimatta, että en tahdo lainsäädännön "korjaavan" biologista epätasa-arvoa, tämän biologiaan perustavan epätasa-arvon juridinen vahvistaminen entisestään ei ole yhteiskunnan etu, erityisesti, kun se yhdistetään pragmaattisiin perusteluihin siitä millainen sanoinkuvaamaton pykälien sekasotku avioliittolaista tulee, jos se noteeraa haaremit ja seksuaalikommuunit täysimääräisesti avioliitoiksi.
Summa summarum, omasta mielestäni lukumääräneutraali avioliitto (juridisena konstruktiona) on överiksi vedetty utopia, joka kilpailee naiiviteetissa kommunismin ja monikulttuurin kanssa. Lieneekö lainkaan yhteensattumaa, että samat henkilöt lobbaavat usein kaikkien kolmen puolesta?
Keskustelua. Erityisesti Te, lukumääräneutraalin avioliiton kannattajat.
"Tarve korjata lakia (vähän laajemminkin) ei itsessään toki ole riittävä syy vastustaa muutosta, mutta meillä tulisi olemaan konkreettisia ongelmia sen kanssa miten se voitaisiin korjata. Vaihtoehtoja, jotka ovat usein toinen toisensa poissulkevia."
VastaaPoistaKivaa pohdintaa, mutta päädyt täysin vääriin lopputuloksiin. "Lainsäädännölliset vaikeudet" eivät ole mikään syy vastustaa lainmuutosta, sillä ne ovat asioita, joita aina aiheutuu lainmuutoksista. Aina, kun parisuhdelakeja muokataan, täytyy miettiä ositusta, perinnönjakoa ja niin edelleen.
Jos A on naimisissa B:n ja C:n kanssa, mistä johdat sen, että myös B:n ja C:n pitäisi olla naimisissa keskenään? Lähtökohtaisesti oikeussuhteet syntyvät kahden ihmisen välille, enkä näe syytä sille, miksi tässä luistettaisiin tuosta peruslähtökohdasta.
Lukumääräneutraalius on huono termi, sillä se synnyttää ajatuksia, että olisi todellakin "monen henkilön avioliittoja". Ei, kyllä minä ainakin näen asian niin, että avioliitto pysyisi yhä kahden henkilön välisenä - mutta että avioliittoja voisi olla yhdellä henkilöllä samaan aikaan useampia. Nähdäkseni jo tämänhetkinen avioliittolaki sopii tuollaisen suhteen varallisuusjärjestelyiden ratkomiseen hyvin (Jos A on naimisissa B:n ja C:n kanssa ja ottaa eron B:stä, A:n ja B:n välinen avioero hoidetaan normaalien sääntöjen mukaan. Sen jälkeen A on naimisissa enää C:n kanssa). Se on toki totta, että melkoinen sekahärdelli tuosta tulisi, kun A voi olla naimisissa B:n ja C:n kanssa, B naimisissa E:n ja D:n kanssa, C naimisissa D:n kanssa joka on naimisissa A:n kanssa... mutta "perusyksikkö" tuollaisessakin härdellissä olisi silti kahden ihmisen välinen avioliitto.
Suurempi ongelma useampien avioliittojen järjestelmässä onkin se, että tällainen järjestelmä todellakin helposti johtaa naisten kasautumiseen yhä harvemmille ja harvemmille menestyville alfamiehille - mikä taitaa olla se syy, miksi lähes kaikkialla on siirrytty (ainakin viralliseen) yksiavioisuuteen. Vaikka alfamies voikin voittaa useampia miehiä naisten haalinnassa, alfamieskään ei voita kovin montaa betamiestä tappelussa...
Se, mitä puhuit avioliiton vakiosopimusasemasta ja tämän sopimuksen korjaamisesta avioehdolla, on kyllä ihan totta.
Itse olen niidelin kanssa täsmälleen eri mieltä monen henkilön avioliitoista. Homman pitäisi toimia kommuunina.
VastaaPoistaMinusta avioliitto on ensisijaisesti lupaus tai sopimus elämän jakamisesta keskenään. Niinpä elämänjakamisaspekti aiheuttaa moraalisen oikeuden *estää* oman kumppanin uusien liittojen solmimisen. Täten minusta luvan pyytäminen (puhumattakaan muista avioliiton kautta tulevista siteistä) tekee kaikki naimisiinmenijöiden kumppanit osalliksi ja asianomaisiksi avioliittosopimukseen. Näiden mukaan ottaminen yhteiskunnallisesti ja juridisesti olisi eettisesti tarkoituksenmukaista eikä kukaan voisi mennä toiselta salaa naimisiin muiden kanssa. Muussa tapauksessa jos tarvitaan lupa paperilla, se voidaan tarvittaessa väärentää.
Jos asiaa katsotaan käytännön kannalta, tulee kahdenvälisten avioliittojen ketjuuntuminen todella sotkuiseksi. Kaikkien asianomaisten yhteisymmärrys jo etukäteen helpottaisi tilannetta. Lisäksi useiden avioliittojen samankaltaisuudella estetään laillistetut ryöstöt tms., joissa B:n kanssa naimisissa olevan A:n omaisuutta hivutetaan myöskin B:n kanssa naimisissa olevalle C:lle.
Minusta avioliiton perusominaisuus on nimenomaan elämän jakaminen tois(t)en kanssa. Kahden ihmisen välisestä liitosta puhuminen perusominaisuutena lukumääräneutraalissa liitossa kuulostaa vähän hölmöltä ja vähintäänkin epätarkoituksenmukaiselta ellei koko konseptin vastaiselta ajatukselta.