Tempputyöllistäminen ja työttömyystilastojen teennäinen kaunistaminen oli Lipposen I hallituksen suurimpia, mutta kamalimpia saavutuksia. Tavoitteesta puolittaa työttömyys jäätiin jonkin verran vajaaksi, mutta se oli silti osittainen "menestys": ihmisiä siirrettiin työttömistä työvoimatoimen piteiden alaisiksi "ei-työttömiksi" sosiaalitapauksiksi. Puhekielessä ihminen on silti yhä työtön, mutta virallinen työttömyys valtiossa väheni. Suomi ei silti koskaan toipunut 90-luvun lamasta, siitä syntynyt työttömyys on yha läsnä, tilastoista piilotettuna.
Meillä on työmarkkinatuki ja työttömyyspäiväraha, jonka saaminen edellyttää ilmoittautumista työttömäksi työnhakijaksi. Ihminen joutuu tämän tuen saadakseen työn vastaanottamisevelvollisuuden alaiseksi. Tämä tuki on perinteisessä luokkajaotellussa yhteiskunnassa maalaisjärjellä perusteltavissa, mutta sillä on se ikävä puoli, että se ehkäisee työttömän siirtymistä yrittäjyyteen. Ongelmaa muodostavat toki työmarkkinatuen lisäksi myös vastikkeettomat toimeentulotuki ja asumistukikin.
Tempputyöllistämistä on suorastaan luvattoman helppo lähteä perustelemaan maalaisjärjellä. Maalaisjärjelle palkaton työ, työharjoittelu tai yhteiskunnalle kallis, konsulttiyhtiöiltä ostettu kurssittaminen saattaisi nimittäin auttaa syrjäytymisen ehkäisemisessä. Viimeiset 20 vuotta ovat osoittaneet maalaisjärjen erehtyneen: se ei ehkäise syrjäytymistä. Sen lisäksi, että se on luonut "ei-työttömiä" sosiaalitapauksia, se on johtanut siihen, että yksityinen sektori on saanut käyttöönsä merkittävän määrän palkatonta työvoimaa "työharjoittelun" nimissä, sillä hinnalla, että palkallista työtä on yhteiskunnassa vähemmän tarjolla. Se on luonut toisaalta korkeapalkkaisille hyväveli-yrityksille suuria rahallisia tuottoja, kun työllistämiskursseja on myyty valtiolle.
Ongelma on, että maalaisjärki ei kuitenkaan opi. Rationaalinen ratkaisu vaatii usein pysähtymistä hetkeksiksi, ja pientä, luovaa miettimistaukoa vaihtoehtoisille ratkaisuille. Mikä on suurin kompastuskivi maalaisjärkeilyssä? Se on premissi, joka otetaan perustelematta totena tai epätotena ilman tämän asian arviointia. Ongelma tempputyöllistämisessä on luokkayhteiskunnan ylläpitämisen välttämättömyys - tarve tehdä pesäero työllisen, palkkatyöläisen ja yrittäjän välillä.
Tuorein aivopieru kuitenkin tapahtui, kun Perussuomalaiset menivät Sosiaalidemokraateista vasemmalta ohi laatiesaan aloitteen työssäkäyntivelvollisuuden ulottamisen työmarkkinatuen vastaanottajien lisäksi myös työmarkkinatuen ulkopuolella vapaaehtoisesti tai pakotettuna oleviin (esim. alle 25-vuotiaat nuoret). Ennen vaaleja ääni kellossa oli toinen, kun moni persu lauloi kuorossa, että "me perussuomalaiset" vastustamme työttömien ihmisarvoa loukkaavaa hyväksikäyttöä yrityksissä, valtion maksaessa palkan. Puhuivatko nämä sitten vain omasta mielipiteestään, "me perussuomalaiset"? Onhan se vähintäänkin omanlaatuinen tapa ilmoittaa puolueen kannasta eriävä henkilökohtainen mielipide...
Perussuomalaiset ovatkin tehneet pesäeroa orjatyön kannattamiseen vetoamalla siihen, että uhkaus ottaa työmarkkinatuen lisäksi pois toimeentulotuki ja asumistukikin ei ole orjatyön teettämistä, koska se ei luo pakkoa (nälkäkuolemaa lukuunottamatta). Kuitenkin omassa vaaliohjelmassaan Perussuomalaiset korostivat, että "edellytämme, ettei kukaan täysi-ikäinen Suomen kansalainen jää perusturvan ulkopuolelle." Koska perusturvan ulkopuolelle jättäytyminen ei ole hyväksyttävää (sillä nälkäkuoleman lisäksi perussuomalaiset haluavat myös kieltää sen), mutta tukia saadakseen on pakko suorittaa 1-2 viikkoa palkatonta työtä, kysynkin: millä voimin pakotatte ihmiset orjatyöhön, josta ihmiset eivät voi käytännön syistä (nälkäkuolema) eikä teidän oman agendajulistuksenne perusteellakaan kieltäytyä? Onko kyseessä sama armeija, joka pakottaa vihreän keskustelun marginaaliin? Vai se armeija, joka ajaa homot ja neekerit Ahvenanmaalle?
Vitsailu sikseen. Kaksin kortein pelaaminen ja epärehellisyys joka tapauksessa jatkuu, vitsailin asialla tai ei. Minä en tule koskaan luottamaan sosiaalidemokraattiin, ja en siksi myöskään persuihinkaan. Pitäkää tunkkinne. Sosialismi ei toimi.
Kaikki virkamiehet edustavat jotain puoluetta (usein sdp, myös kok, kesk jne), mutta mikään tiedotusväline, kunta, valtio tai virkamies itse ei kerro sitä koskaan.
VastaaPoistaKansalaiset ovat täysin tietämättömiä virkamiesten puoluekannoista, mutta valtapuolueet tietävät asian tarkkaan. Tässä on selvästi kyse salaisesta päätöksenteosta.
Puolueet eivät voi nimittää itselleen uskollista virkamieheksi, jos ne eivät tiedä riittävän monien kansalaisten puoluekantoja. Ihmisten yksityisyys vaarantuu, kun Helsingissä sijaitsevat puoluetoimistot tietävät ehkä satojen tuhansien ihmisten puoluekannan - näiden itsensä tietämättä.