maanantai 29. marraskuuta 2010

Suomi, Sharia, Sovittelu ja Sasi

Sopimusoikeus. Se on jo nyt olemassa. Ryhmä Suomessa asuvia ihmisiä voi sopia yksityisriitansa vaikka Espanjan lakien mukaan, jos kaikki osapuolet tahtovat tätä. Juutalaiset tekevät vastaista kaikessa hiljaisuudessa. Kantasuomalaiset uskontokuntaan katsomatta ylipäätään sovittelevat erinäisiä asioita keskenään.

Suuri osa tästä blogosfäärin tulistumisesta voi kuitenkin johtua muista asioista. Sasi puhui sharia-tuomioistuimesta. Nimi itsessään on provokaatio (kuten moskeijan rakentaminen WTC:n paikallekin), koska ei muutkaan lain ulkopuolella tapahtuva siviiliasioiden sopiminen käytä tuomioistuinta, ainakaan sanan varsinaisessa merkityksessä. Nimi ei viittaa sovittelevaan tahoon, koska tuomioistuimet eivät sovittele. Ei liene vaikeaa kuvitella tilanne, jossa sovitteleva "tuomioistuin" ajan myötä alkaisi täyttämään nimen mukaista tarkoitustaan, tämän takia se provosoi. Sasi ei suhtaudu myönteisesti välittömiin lainmuutostarpeisiin sharian sisällyttämisestä Suomen lakiin, mutta se toisaalta viittaa epäsuorasti sitä, että tulevaisuudessa asiat voivat olla toisin.

Yksi ihmetystä aiheuttava asia, erityisesti, jos miellämme sharia-tuomioistuimen "sharia-sovittelijan" olevan pelkästään sopimusoikeudellinen ongelmanratkoja, on se, että Sasi haluaa valtion antavan rahaa epävirallisen tuomioistuimen sovitteluelimen perustamiseksi/ylläpitoon, symbolina hyväksynnästänsä. Ovatko muut oikeuden ulkopuolella riitansa sopineet saaneet "valtio hyväksyy tämän sopimuksen" -korvausta?

___

Suuri huolenaihe on kuitenkin itse sopimuksen sisältö, eli mm. naisen sorrettu asema shariassa, sekä fakta, että muslimiyhdyskunnissa on radikaaliainesta painostamaan lainvastaisilla keinoilla jäseniänsä puolustamasta oikeuksiaan, jotka Suomen laki heille tarjoaa. Jos perikunta päättää jakaa pesän sharian mukaan, ja jokainen tietää oikeutensa Suomen lain mukaan, eikä kukaan painosta ketään, niin tottakai voivat jakaa sen sharian mukaan, eikä siinä todellakaan tarvita sharia-tuomioistuinta jos kerran on vapaaehtoinen halu tehdä se sharian mukaisesti.

Jos meillä olisi edes puolivirallinen sharia-tuomioistuin Suomessa, luuletteko, että muslimi, joka kieltäytyy sharia-tuomioistuimen käsittelystä katsotaan oikeaoppineeksi muslimiksi, vaikka kieltäytyessään käsittelystä hän ainoastaan kieltäytyy allekirjoittamasta sopimusta, jolla hän rajoittaa omia (Suomen lain suomia) oikeuksiansa? Jos sharia-tuomioistuimen asemasta tehdään edes puolivirallinen, siitä tulee sharia-lain maanpäällinen toimeenpanoelin, ja sen välttäminen olisi vastoin islamia.

___


Olisi toki kiva elää monikulttuurisessa fantasiamaailmassa, jossa muslimit eläisivät asuinmaansa lakien mukaan ja täydentäisivät tätä puhtaan vapaaehtoisilla sopimuksilla. Se vaan ei ole, ikävä kyllä todellisuus. Eikä siitä tule todellisuutta uskomalla siihen, rukoilemalla eikä puhumalla muslimien puolesta.

Viittaukset juutalaisten omiin siviilioikeudellisiin järjestelytapoihin ovat hieman suhteettomia, kun seuraa keskustelua islamistien halukkuudella implementoida "samaa". Beth din lienee pysynyt juutalaisten omana asiana monesta syystä, mutta tuskin siitä kuitenkaan, että olisimme syrjiviä muslimeita kohtaan verrattuna siihen miten suhtaudumme juutalaisiin.

Juutalaisten oma siviilioikeutensa on tarkoitettu juutalaisten omaan käyttöön. Sellaista maata ei löydykään, jonka maallinen lainsäädäntö olisi mukautettu juutalaisuuden uskonnollisiin oppeihin. Israelkaan ei ole puhtaan sionistinen, siten kuin shariaa sekulaarin valtionlain sijasta käyttäviä muslimivaltioita on lukemattomia: jopa siinä määrin, että nämä islamofasistit ovat kaapanneet määräenemmistöllä YK:n ihmisoikeuskomission ja asettaneet jumalanpilkan ihmisoikeusrikkomukseksi ja sallineet seksuaalivähemmistöjen surmaamisen. Homon henki painaa siis vähemmän kuin pilapiirros - näin sanoo YK, koska näin sanovat muslimit.

Juutalaiset eivät ole itse hieroneet tuomioistuinta sekulaarin yhteiskunnan kasvoille, irvaillakseen heille, keitä he niin paljon halveksuvat (länsimainen yhteiskunta), mutta josta eivät siitä huolimatta osaa pitäytyä poissa.

___


Nyt asiasta on sikäli turha keskustella, että se olisi kuolleen hevosen potkimista (näin ollen tämäkin blogaus on turha). Kukaan kansanedustaja (edes vihervasemmistosta) eikä ilmeisesti edes eduskuntaehdokkaistakaan, ei tässä tilanteessa (kiitos, Päivi Lipponen) enää kehtaa puoltaa sharia-lain käyttöönottoa, tuomioistuimena tai vapaaehtoisena sovitteluelimenä, tai implementoituna Suomen lakiin, saati sitten kiljua kovaääniseen että sharia-lakia vastustavat ovat rasisteja. Sasi on kiistänyt pahimmat väitteet, ja tunnustettakoon, että Helsingin Sanomat ja Yleisradio mokasivat pahemman kerran referaattiuutisoinnissansa Kotimaa24:n alkuperäisestä artikkelista. Vihervasemmistolaiset blogaajat, joille poliittinen itsemurha ei merkkaa sen enempää kuin nimimerkki-minällekään, ovat toki shariaa puolustelleet. Sharia-lakiehdotus (todellinen tai Hesarin väärintulkitsema versio) on ehditty jo tyrmätä samassa puolueessa ja puoluerajojen yli.

Ehkä Päivin aivopieru "rasismia" vastaan on tervehdyttänyt poliittisen kentän ja hajottanut illuusion siitä, että kaikki ei-myöntyväisyys maahanmuuttajien vaatimuksille, ei-suvaitsevaisuus maahanmuuttajien rikoksille ja ei-lämpenevyys sosiaaliselle elintasopakolaisuudelle, eivät automaattisesti ole varsinaista rasismia.

Tai sitten maltilliseen vasemmistoon asti ulottuva kritiikki Sasin ehdotusta vastaan on puoluepolitiikkaa. Tässä mielin on onni, että ehdotus tuli Kokoomuksesta, koska muutoin tietäisimme vähintään puolen puoluekenttää kannattavan sitä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti