sunnuntai 2. tammikuuta 2011

Koiranpennun potkiminen hengiltä on täysin oikeutettua

Otsikko on sama kuin alkuperäisellä kirjoittajalla, Heikku Ruususella. Hän nostaa kirjoituksessaan esille räikeän kaksinaismoralismin, joka on kotieläinten ja talouseläinten kohtelun välillä. Ja mielestäni tämän kaksinaismoralismin esiin nostaminen on sangen hyvä asia.

En kuitenkaan allekirjoita hänen kirjoituksensa jälkimmäistä osaa, jossa hän johtaa ikäänkuin väistämättömänä seurauksena kaksinaismoralismista, että kaikki talouseläinten (että myös lemmikkien) pito on moraalitonta. Aivan yhtä hyvin voitaisiin päätyä jopa otsikon päätelmäänkin, tai johonkin kompromissiin molemmissa.

En varsinaisesti ole vaatimassa mitään kotieläimen rääkkäämisen sallimista, mutta mielestäni koirakkaissa ei ole mitään vikaa. Miksikäs ei elämänsä ehtoopuolelle palvellutta, sairastunutta ja lopetettua rakasta kotieläintä voisi pistää turkiksi. Mitä pahaa on karitsannahkatakissa? Niitäkin täytyy lähteä hakemaan EU:n ulkopuolelta "epäeettisyyden" takia, koska länsimaissa nahantuotantoon kelpaa vain nauta ja sika. (Jostakin syystä karitsan liha kyllä kelpaa myytäväksi, vaikka nahka ei kelpaisikaan. Tapahtuuko epäeettisyydet siis vasta kuolleen ruhon käsittelyn yhteydessä?) Turkiksiakin saa tehdä vain epäinhimillisesti tarhatuista minkeistä ja naaleista... ei kuitenkana koskaan "kotieläimistä", joita ei saa kasvattaa samaan tarkoitukseen kuin perinteisiä talouseläimiä.

Ei "kotieläimien" kaupallinen pitäminenkään mitään hyväntekeväisyyttä ole. Eikä välttämättä ole inhimillistä ottaa valjakkokoiraa olohuoneeseen vanhuuspäiviä viettämään, jos koira on elänyt suhteellisen vähäisellä ihmiskontaktilla ja ulkotiloissa tähän asti. Ja inhimillisempää turkistuotantoa sekin olisi kuin tarhatut eläimet. Ei sikäli, ettäkö huskyturkki korvauttaisi täysin hienokarvaisempaa minkkiä... jos se olisi korvauttamaan, esim. porontalja olisi sen korvaamisen jo tehnyt, sitä kun syntyy sivutuotteena poronlihan tuotannossa. Porontaljat eivät itseasiassa ole kovinkaan kalliita eli voisi semmoisen hankkia vaikka istuinsuojaksi autoon - ehkä lähinnä vain kettutyttöjä raivostuttaakseni, vaikka mitään eettisesti väärää siitä en itse pystykään löytämään.

__


Oma ratkaisuni samaan kaksinaismoralismiin eläinten erilaisessa kohtelussa on mielestäni terveemmällä pohjalla kuin "kielletään talouseläimien sekä kotieläimien pitäminen". Ajatus siitä, että eläimestä ei saisi olla ihmiselle hyötyä sen eläessä (seura, maito, villa, työsuorite) tai kuollessa (rasvaa, liivatetta, nahkaa tai turkista) on aika ... haaskaava, mielestäni. Enkä väitä, että talouseläinten, riistaeläinten ja kotieläinten hyödyntäminen nykyisellään ei olisi huomattavan haaskaavaa. Haaskuussa pitäisi pyrkiä mahdollisimman pieneen osuuteen.

Hirvennahka ei kelpaa nahkateollisuudelle, koska hirvikärpäset ovat rei'ittäneet ne käyttökelvottomiksi, turkkinakaan nahka ei omaa kysyntää tarpeeksi. Asian ei tietenkään täytyisi olla näin, sillä kehnompilaatuinen nahka ei vaan nykyisellään ole taloudellisesti kannattavaa talteen otettavaa, mutta pyrkimys vähentää fossiilisten luonnonvarojen käyttöä voisi luoda käyttötapoja. Yksi ongelma toki on, että henkilöt, jotka äänestävät lompakollaan luonnonvarojen säästämisen puolesta eivät todennäköisesti hyväksy eläinperäistä tuotetta, edes silloin, kun se vaihtoehtoisesti päätyisi mätänemään ilman hyötykäyttöä.

Kotieläimien kuolemanjälkeinen hyötykäyttö, tai kotieläimiksi miellettyjen eläinlajien käyttä puhtaasti talouseläiminä, on varsinainen tabu nykypäivänä, vaikka koiria ja kissoja on syöty ja turkitettu kautta aikojen. Nyt se on jo sitä luokkaa oleva tabu, että luonnollisesti kuolluttakaan lemmikkiä harva pistää kintaiksi. Eläimestä on tullut ihmislapsen korvike, perheenjäsen, eikä kuolleista lapsistakaan ole ollut tapana tehdä patalappuja. On toki totta, että lemmikkieläin kuormittaa luontoa, mutta niin kuormittaa ihmislapsikin (ja vauvat ne vasta kuormittavatkin). Korjaako Ruususen ehdotus lemmikkieläimistä luopumisesta siis lainkaan ekorasitetta, koska hänen väite lemmikkieläimestä ihmisen kontaktina luontoon, on aika hutera, jos eläin on kuitenkin monelle huoltajallensa ensisijaisesti perheenjäsen ennen luontokappaletta?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti