_____
Presidentinvaalit lähestyy ja tunteet kuumenevat. Aamulehdenblogit on muuttunut asiattomaksi temmellyskentäksi. Ei-organisoituneista faneista koostuvat kannattajat tekevät hallaa molemmin puolin - enimmäkseen toki Haavistoa vastaan, tai ainakin omassa uskossaan, että Haaviston kannatus siitä kauhistelusta muka vähenisi. Pelottelijat ja toisten haukkujat ottivat selkäsaunaa jo ensimmäisellä vaalikierroksella. (Väyrynen toki pärjäsi euronegatiivisesta kampanjasta huolimatta optimistisella ja itseironisella asenteella ja tavallaan uskaltamalla olla oma itsensä, vaikka hänen persoonansa ei kaikkia mielyttäisikään. Ehkä muutoksen tuulahdus Keskustassa luvassa?)
Äänestin jo Haavistoa vaikka tulikin lupailtua, että pimittäisin ääntäni antaakseni Niinistölle mahdollisuuden parantaa pisteitänsä minun silmissäni. Mutta kuinka ollakaan, Haavistoa puoltavat seikat alkoiva kummuloitua ja saavuttivat kriittisen massan jo ennakkoäänestysajan alkupuolella:
--- AfterDawnin presidenttitentti: Haastattelussa Pekka Haavisto
--- Haavisto Homman haastattelussa, osa 1/4 (2012 presidentinvaalit)
...ja kuinka ollakaan Niinistö pelaa varman päälle ja välttää osallistumasta kumpaankaan. Assosioituminen "rasisteihin" on jo aivan liikaa... ja kukapa haluaisi ehdoin tahdoin vastaanottaa turpakäräjää tietoyhteiskuntaan liittyvässä vaalitentissä... erityisesti kun maailmalta ja kotimaasta kuuluu juuri - nyt - kaikkea - ikävää siinä määrin, että pian artisti itsekin alkaa jo ymmärtää tekijänoikeuden riistävän heitä enemmän kuin piraatit tekevät. Nyt on Ison Rahan parempi pitää suu kiinni... vielä kaksi viikkoa. Kantaaottamattomuus on ollut Niinistön vaaliase alusta asti, ottaen huomioon suuren etumatkan vaalikampanjan alussa. Ei ole ollut muuta kuin menetettävää suunsa avaamisesta, mutta nyt luulisi alkavan jo hieman ahdistaa. Haavisto on jo ihan perässä kiinni - ja kohta jo sisällä asti.
Itse en enempää ota stressiä sitten lopputuloksesta, koska niin tai näin, Suomi on jo voittanut. Keskusta ehkä löytänyt uuden keulakuvan harmaalle puolueelleen. Demarit ovat näyttäneet esimerkillään mikä ei myy. Lipponenkin pääsee eläkkeelle. RKP saanut juuri niin paljon kuin ansaitsikin. Persut saivat pitää puheenjohtajansa.
Jos Niinistö voittaa, Kokoomuksessa tuskin muuttuu mikään, mutta ainakin Niinistö saa itsellensä sopivan eläkeviran. Jos Niinistö häviää, Kokoomuksessa voi tulla pienoista itsetutkiskelua ja pakotusta selkärangan etsimiseen. Itsensä tutkiskelu olisi paitsi Suomen etu, myös Kokoomuksen itsensä. Selkärangan löytäminen on aina hyvästä. Ehkä laskeutuisivat sieltä EK:n rakentamista norsunluutorneista ja alkaisivat murehtia pienyrittäjyydenkin puolesta.
Vihreät ovat voittaneet joka tapauksessa, mutta erityisesti, jos Haavisto häviää. Haavisto on nimittäin jo ylittänyt kaikki odotukset ja jo tähän asti tapahtunut tulee tekemään hänestä merkittävän pelurin puolueen sisällä. Ehkä Vihreät saavat enemmän kannatusta hänen toimiessa ääniharavana tulevissa vaaleissa. Paljon lisää eduskuntapaikkoja tulee vanavedessä.
Haaviston voitto sen sijaan olisi merkittävä voitto sitä poliittista ilmapiiriä vastaan, jossa jokainen huutaa omaansa ja haukkuu toisia puolueita mitä groteskeimmin syytöksin, jossa välit ovat tulehdutettu tavoilla, joissa tavallinen ei-diplomaati-ihminen ei edes voi ymmärtää ulospääsyä. Poliittinen demonisaatio vähenisi merkittävästi. Soinin ei täytyisi jatkossa dissata Halla-ahoa... toki huonona puolena olisi Soinin itsensä kannalta se, että hänellä ei olisi poliittisesti korrektia tekosyytä enää dissata Halla-ahoa, jos se ei perustuisi puolueen ulkopuolelta tulevaan kritiikkiin.
Maltillisesti maahanmuuttokriittisenä ihmisenä, arvoliberaalina, mutta "kansalaisuus"-käsitteen arvossa pitävänä ihmisenä, ja siten myös ihmisenä, joka arvostaa enemmän Halla-ahoa tai Hirvisaarta kuin änkyräuskovaista Soinia, minä olen peruuttamattoman kannatukseni nyt antanut Haavistolle. Asia kuin asia on voitava nostaa pöydälle ilman, että siitä nostetaan aivan helvetillinen itkuparku ja potku. En tiedä onko Haaviston voitto ylipäätään eduksi Vihreälle liitolle, mutta minua ei hänen puolueensa menestys pahemmin edes kiinnosta, ainakaan niin kauan kuin siellä asuu satuhassit ja muut taistolaiset änkyrät, jotka olivat luomassa sitä ongelmaa, josta Haavisto voisi Suomen ehkä vapauttaa. Kun "rasismi" on ylikäytetty lyömäase, ainoastaan "vihervasemmistolainen" voi asettua rauhan etsijäksi leimaantumatta itse rasistiksi. Kukaan muu ei sitä voi tehdä.
Loppukevennykseksi tietenkin Hitleriä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti