Pelkällä palkka-armeija, ilman reserviä ja ilman asevelvollisuutta, ei pitkälle pötkitä. Toisaalta nykyisenmuotoinen asepalvelus on sangen järjetöntä, jos meillä ei ole varusteita aseistaa kaikkia reserviläisiämme. Eri koulutushaarojen taitajien keskinäiset suhteet eivät palvele mielekästä reservin koostumusta vaan joidenkin olemassaolo palvelee sitä, että varuskunnan huolto toimii rauhanaikana halvalla orjatyövoimalla. Jos esimerkiksi kysyn, montako intin rekkakuskia on reservissä ja montako ZILiä löytyy puolustusvoimien varikoilta koipalloihin säilöttynä, lienee aika varmaa, että kuorma-autot loppuvat kesken kauan ennen kuljettajia. Ja miksi harjoittelemme ampumaan RK-62:lla, kun sodan syttyessä suurin osa reservistä saisi käteensä taas kerran pulttilukkokivääriä? Ei sikäli, etteikö sellainenkin ase olisi yhtä tappava kuin ennenkin osaavissa käsissä.
Mitä ehdottaisin olisi, että asepalvelus (sekä siviilipalvelus) lyhennettäisiin esim. 1-2 kuukauden pituiseksi ja koskemaan kaikkia miehiä sekä naisia. Tämän lisäksi meillä olisi esim. 50000 päinen palkka-armeija.
2 kuukauden peruskoulutus ei tuottaisi yhtäkään alikersanttia eikä yhtäkään panssarimiestä, vain tykinruokaa ja perusmosuria, tavallista rivimiestä, joka osaa käyttää pulttilukkokivääriä, heittää kranaatin, tetsata ja pystyttää teltan. Aliupseerit, ajoneuvon kuljettajat, tykkimiehet, viestimiehet ja kaikki erikoistumista vaativat roolit jätetään "palkka-armeijalle" eli nykyistä laajemmalle kantahenkilökunnalle. Rekrytointia voidaan suorittaa peruskoulutuksen yhteydessä vapaaehtoisista sekä jo kotoutuneista.
Ryhmänjohtajat, erikoistuneet sotilaat ja muu palkka-armeija palvelisi esim. 5 vuoden ajan. Pidempi palvelus kielletään, jotta tehdään tilaa seuraaville 50000 palkkasoturille. Aiemmat 50000 siirtyisivät lyhyen asevelvollisena palvelleiden rinnalle reserviin. Jos aktiivipalveluksessa oltaisiin 20-25 vuotiaana, reservissä olisi entisiä palkkasotureita ikäluokat 25-30, 30-35, 35-40, 40-45, 45-50, 50-55, 55-60 eli yhteensä 350000 miestä aktiivisessa palveluksessa olevien 50000 päälle. Meillä olisi siis 400000 korkeasti koulutettua sotilasta (5 vuoden kokemus nykyisen korkeintaan 12kk kokemuksen sijaan) ja tämän päälle pari miljoonaa ihmistä, jotka olisivat käyneet esimerkiksi 2kk pikamaanpuolutuskurssin.
Missä minun sitten hybridimallini kaatuu naamalleen? Tiedän, että tämä on 12kk kasarmilla lonnineen reservin sotamiehen idea eli en pysty sanomaan onko tuo 50000 (ja siitä johdettu 400000 reservivahvuus) lukumäärällisesti tarpeeksi suuri, jotta meillä olisi sodan tullessa tarpeeksi erikoituneita sotilaita. En ole käynyt maanpuolustuskorkeakoulua enkä edes AUKkia tai RUKia. Mikäänhän ei estäisi, etteikö palvelussuhteita ei voisi olla muitakin kuin 5 vuoden pituisia (se olikin lähinnä yksinkertaistus yksinkertaisemman esimerkin luomiseksi). Käytännössä voitaisiin asettaa palvelusuhteen kesto 1-5 vuoden väliltä riippuen roolin vaativuudesta sekä vapaaehtoissotilaan halukkuudesta, jolloin reserviin päätyisi enemmän erikoistunutta väkeä ilman, että aktiivisessa palveluksessa olevat 50000 siitä lainkaan nousisi. Hyvin erityisen koulutuksen omaavia, esim. Hornet-lentäjiä ja maanpuolustuskorkeakoulun suorittaneita ei tietenkään velvoitettaisi reserviin, koska heitä ei reservissä tarvita.
Kuten aiemmassa blogauksessa perustulosta totesin: älkää ampuko mallia alas, jos voitte tehdä mallista toimivan korjaamalla numeroita realistisemmiksi.
Muutosvastarinta asevelvollisuuden remonttiin tuntuu kuitenkin olevan niin periaatteellinen, että kaikki tyrmätään mahdottomana. Järjettömällä tehottomuudella toimiva asevelvollisuus koetaan kansallisylpeydeksi.
(Osa 1 on täällä.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti