Kahvikuppilahjontaa

Petri Saloa epäillään nyt sitten virkamiehen lahjonnasta: hän erehtyi kutsumaan häntä sakkottamaan pysäyttänyttä liikennepoliisia kupille kahvia.

Vuosina 2002-2007 on kirjattu kokonaiset 91 viranomaisiin kohdistunutta lahjusrikosilmoitusta. Syyttäjä Peter Levlin haluaa tehdä kahvilahjusyrityksestä ennakkotapauksen, koska tärkeää ei ole lahjuksen suuruus vaan lahjomistarkoitus. Ennakkotapaus on tärkeä, koska 91 lahjusrikosilmoitusta voi olla vain jäävuoren huippu, sillä vähäiset lahjusrikokset saatetaan jättää täysin tutkimatta vähäisyytensä takia. Tai sitten syyttäjä ajattelee vain repäistä hieman henkilökohtaista mainetta ja "kunniaa" sillä, että hän ottaa ajettavakseen "ennakkotapauksen", vaikka hän ilmoittaessaan lahjuksen suuruuden olevan irrelevantti tavallaan myös kiistääkin tapauksessa olevan mitään erityistä verrattuna aiempiin oikeustapauksiin.

Liikennepoliisin johtaja Kari Rantala muistaa tapaukset takavuosilta, jossa liikennepoliisia yritettiin lahjoa 5000 markalla olla antamatta ylinopeussakkoa. Lahjominen ei ilmeisesti silti onnistunut ja mies tuomittiiin lahjontayrityksestään. Onko todennäköistä, että Petri Salo, Kokoomuksen kansanedustaja ja vanhempi konstaapeli pyrki kahvittelukutsulla ensisijaisesti lahjomaan poliisia? Pyytäminen kahville on kutsu rupattelemaan. Tätä lienee turha kutsua lahjukseksi vaikka kahvittelulla olisikin tarkoitus manipuloida viranomaista kahvin ollessa vain tekosyy titteleiden ja roolien sivuun jättämiseksi. Syytettä voi tietenkin perustella, että oikeus sitten arvioi oliko lahjontatarkoitusta. Viime kädessä, ellei Petri mene kuulusteiluissa möläyttämään typeryyksiä, jotka hänellä on lain mukaan oikeus jättää kertomatta, tai joista hänellä on oikeus valehdella, tämä tultaneen ratkaisemaan suunnilleen yhtä heppoisin perustein kuin mitä on pääteltävissä median kautta jo nyt. Siis, jos Petri ei entisestään mokaa omaa puolustustaan... Petrihän on tehnyt toki jo yhden SUUREN munauksen eli tunnustanut ehdottaneensa kahvitaukoa häntä sakottaneelle poliisille. 

Minusta tästäkin tapauksesta saa hyvän rautalankaesimerkin miksi poliisille ei ikinä, koskaan, milloinkaan eikä mistään syystä tulisi puhua mitään omista tekemisistänsä (tai ajatuksistaan) . Jos kahvittelutarjousta ei oltaisi tunnustettu, olisi kyseessä "sana vastaan sana" -tilanne... ja vaikka oma sana lopulta häviäisi luotettavuusarvioinnissa, ei syyllisyyttä rikokseen vielä oltaisi todistettu vaan menetetty vasta ensimmäinen kerros asioista, jotka ovat sinun ja vankilan välissä.

Nythän Petri on tunnustuksellaan myöntänyt tarjouksen, joten tilanne alkaa siitä, että on toteen näytetty että kahvikutsu on olemassa. Jos vertaat tätä tilanteeseen, että tunnustaisit ojentaneesi poliisille 100 euroa, niin tietäisit taatusti, että olet jo viittä vaille tuomittu mies. Kahvikupillinen ei ole aivan tämän arvoinen lahjus, mutta tällä analogialla syyttäjä tulee tuomitsemista vaatimaan. Lahjus on jo todistettu, vain lahjontatarkoitus täytyy todistaa. Jos ojennat setelin poliisille, syyllisyytesi voidaan suunnilleen olettaa, ellei ole erityistä syytä epäillä syyttömyyttä. Petri on vapaaehtoisesti asettanut itsensä tilanteeseen, jossa hänellä on käytännössä käänteinen todistustaakka osoittaa tekonsa vilpittömäksi, sillä teon itsessään hän on tyhmyydessään jo tunnustanut.

Vai onko se vain "rehellisyyttä", jota poliitikoissa niin arvostetaan? Piraattipuolueen Janne Paalijärvi (usvi) saikin jo kokea hieman kansalaismielipidettä siitä, onko kansalaisella oikeutta käyttää oikeuksiansa, jotka ovat lakiin kirjoitettu, eli jättää vastaamatta tai valehdella, kun häntä kuulustellaan rikoksesta epäiltynä (lue: ei-todistajana). Ottaen huomioon, että Suomessa ylipäätään katsotaan mm. vähäinenkin ylinopeus aviorikosta törkeämmäksi teoksi, en olisi uskonut, että laillinen valehtelu on parempi kuin itsekriminointi mihinkään rikosnimikkeeseen (oli kyse kunnianloukkauksesta tai viranomaisen lahjonnasta). Suomalaiset ovat kuitenkin perinteisesti vahvasti lainkuuliaista kansaa, jopa siinä määrin, että ammentavat moraalikäsityksensä suoraan laista. Se, että esim. homoutta tänä päivänä suvaitaan ja siitä puhutaan positiiviseen sävyyn olisi tuskin mahdollista ellei homoseksiä olisi dekriminalisoitu. Samaan "is-ought"-virhepäättelyyn törmätään myös muussa keskustelussa: olemassaolevan ja tavoiteltavan asian eroa ei suomalainen osaa erottaa toisistansa.

Jos lahjussyyte menee läpi, kannattaa jatkossa varoa tarjoamasta kahvia paloturvallisuustarkastajalle, vaikka sitä pannussa olisi tai olisi muutoinkin aikeessa sitä jo pelkästään itsellensä keittää. Jos kerran 2 euron (sisältäen kahviloiden hävyttömät katteet) kahvikuppi on liikaa, on 20 sentin omakustannekahvikin liikaa.