Olen antiantifasisti, ja ylpeä siitä

Olen julistautunut antiantifasistiksi aiemminkin. Olen antiantifasisti tänäänkin.

Idea antiantifasismissani ei ole se, että kaksi antia kumoavat toisensa. Esimerkin kautta (joka pätee myös itseenikin): olen uskonnonvapautta arvostava ateisti, mutta minua ärsyttävät liiaksi kärjistetyt antiteistiset kannanotot ja erityisesti ehdotukset uskonnonvapauden rajoittamiseksi Neuvostoliiton hengessä (ts. koska turhaa, "ooppiumia", on siksi kiellettävä)... olenko uskonnonvapauden puolustajana ja antiantiteistinä teisti? Miten se olisi mahdollista, jos olisin kuitenkin ateisti, joka on määritelmällisesti poissulkeva teistin kanssa?

Antifasistit... korjaan:  niin sanotut "antifasistit", tämän päivät russofiilit ja kommunistit, eivät varsinaisesti ole todellisia antifasisteja vaan ainoastaan antinatseja - ihmisiä, jotka ovat natsifasismin vastaisia, mutta punafasismille myönteisiä, osin stalinisteja, osin vasen-oikea-ajattelun ulkopuolisia russofasisteja, Putin-nuoria, nasheja.

Ollessani antiantifasisti, olen itseasiassa antifasisti, koska en suvaitse punafasismia. Kaatuuko antiantifasistinen identiteettini tähän vai pitäisikö minun olla anti-"antifasisti" asianmukaisin ironialainausmerkein? Vai olenko yksinkertaisesti antifasisti sanan todellisessa merkityksessä? En kiistäisi. ettenkö olisi. Russofiilit ovat vain antaneet kyseiselle sanalle surströmmingin kolme kuukautta huoneenlämmössä kypsytetyn borsch-keiton aromin.

Minä en pidä ajatuksesta, että Suomesta tehtäisiin poliisivaltio. En pidä sananvapauden tarpeettomista rajoituksista. En pidä ajatusrikoksista. En pidä ennakkosensuurista, enkä niinikään sellaisista viranomaispäätöksistä, joista ei voi valittaa. En pidä suomalaisesta apartheidista eli ihmisten eriarvoistamisesta lain edessä kansanryhmiin kuulumisen tai kuulumattomuuden suhteen. En pidä siitä, että uskonnonvapaus kuuluu vain rekisteröidyille uskonnoille, enkä siitä, että uskontojen rekisteröimistä rajoitetaan kriteerein, jotka sulkevat pois osan uskonnoista.

En pidä kirjarovioista enkä vastusta kirjojen julkaisemista vaikka en pitäisikään kirjan sisällöstä. En tahdo sarjakuvia poltettavaksi, ja tahdon, että jokaisella Suomen kansalaisella on oikeus kertoa tulkintansa Viron ja Latvian historiasta ja politiikasta. Jos olen eri mieltä, perustelen kantani, kirjoitan vastineen. En vastusta russofiilien oikeutta levittää vääriteltyä totuutta, vaikka naurankin sille. Elämä olisikin tylsää ilman vääriä mielipiteitä.

Tämän blogahduksen tarkoitus ei millään tavoin ole vaientaa "antifasisteja". Heillä on oikeus ilmaisuunsa, kuten on minulla. Minä haluan vain tuoda ilmi sen asian, että on moraalisesti täysin hyväksyttävää olla eri mieltä, nauraa ja tehdä pilkkaa "antifasisteista", riippumatta millä nimellä he ikinä itseään kutsuvat leimatakseen kriitikkonsa. Katsokaa aina järjestöjä pintaa syvemmälle - älkää tyytykö uskomaan järjestön nimeä.

.

Tästä klikkaamalla perusinfopaketti heille, ketkä eivät tiedä mistä sakista "antifasisteissa" on kyse.

EDIT: Lisään vielä linkin Pauli Saarisen blogaukseen ”Nashi-komissaari Johan Bäckmanin historianväärentämisluento osa 2″, joka kertoo hyvin kuvaavasti siitä kuinka Bäckman kumppaneineen vääristää historiaa väittämällä muiden vääristelleen. Tästä kevyttä viihdettä, jota ei kannata ottaa vakavasti.