Neuvostoliiton kansanmurhat täytyy teknisistä syistä jakaa lukuisiin pienempiin kansanmurhiin (mm. Tsetseenien kansanmurha) ja suurin osa miljoonista hirmuhallinnon surmaamista jättää täysin kansanmurhien ulkopuolelle, koska Stalin (kansanmurhaaja, fasisti, psykopaatti) itse vaati, että, poliittiset "puhdistukset" eivät ole kansanmurhaa (genocide) ja sai tahtonsa läpi YK:n kansanmurhan määritelmään. Veto-oikeudella Neuvostoliitto vapautti itsensä osallisuuksista sen hetken suurimpaan kansanmurhaan tekemällä kansanmurhasta teknisesti ei-kansanmurhaa. (Tosin pian tämän jälkeen aateveli Mao Zedong suoritti omat "ei-kansanmurhansa", jotka kilpailevat Stalinin suursaavutuksien kanssa suurimmasta "ei-kansanmurhan" tittelistä.)
Poliittisille massamurhille on toki olemassa toinen termi: democide, joka tarkoittaa jonkun demografian eliminoimista (esim. sukupuoli, ikä, mielipide, kasti, varallisuus) tai täysin satunnaista kansan tappamista yleisen pelon ilmapiirin luomiseksi. R.J. Rummel on arvioinut, että poliittisten murhien uhreja viime vuosisadalla oli yhteenlaskettuna 262 miljoonaa.
Pääsääntöisesti russofiilit ja siionistit vaativat äärimmäisen tiukkaa linjanvetoa genociden ja demociden välille: venäläiset eivät halua moraalista taakkaa itselleen, juutalaiset taas haluavat leikkiä maailman ainoita marttyyreitä puolustaen Holokaustin erityisasemaa kaikkien muiden kansanmurhien keskuudessa. Jos Stalinin ja Maon massamurhista poistetaan miljoonat puhtaan poliittisista syistä tapetut, jäljelle jää molemmissa valtioissa erillisiä, mutta kukin Holokaustia pienempiä kansanmurhia => juutalaiset "voittaa" marttyyripelin.
Kaikki oikeutukseton siviiliväestön surmaaminen (poisluetaan esim. collateral damage johonkin mielekkääseen rajaan saakka) tulee mieltää samanarvoiseksi ihmisoikeusrikokseksi riippumatta onko syy etninen, rodullinen, uskonnollinen tai kansallinen vai "ainoastaan" jollakin tavoin poliittinen. Murha on murha: sillä ei ole mitään merkitystä uhrille minkä takia hänet on tapettu. Kuollut on kuollut.
Poliittinen tappaminen ei ole vähäteltävä ihmisoikeuksien loukkaus ja ansaitsee vähintään saman määrän huomiota kuin "aidot kansanmurhat" kuten Holokausti.
Suomen kommunistit ovatkin jo ehtineet käydä Riitta Mikkolan kimppuun verbaalisesti koska perusteluissaan, sille miksi opetussuunnitelmaan on lisätty "ihmisoikeusrikoksia kuten holokausti", hän on todennut, että "Eihän holokausti ole ainoa kansanmurha, mutta ihan varmasti jokainen historianopettaja siitä opettaa ilman valtakunnallisia määräyksiäkin". Tämä saikin mm. SAFKAn punafasisti Leena Hietasen huutamaan "holokaustin hämärtämistä" ja historian vääristelyä. Siis mitä v*****?! Yhtä hyvin voisi väittää, että Porvoon kolmoissurmaa ei saisi kutsua henkirikokseksi, koska se vähättelee Kyllikki Saaren murhaa.
Sen sijaan, että itkisin, että Stalinin organisoimat suunnattoman laajat massamurhat "väheksyvät Holokaustia", minusta uusi opetussuunnitelma väheksyy selkeästi Stalinin uhreja, jotka on jätetty vähäisemmän ihmisoikeusrikoksen jalkoihin... juutalaisiahan tapettiin "ainoastaan" 6 miljoonaa, Stalinin ja Maon tapattamista ei ole niin tarkkoja tietoja, mutta kummatkin kymmeniä miljoonia.
Tosin kommarin silmissä: Stalinin uhreja ei voi väheksyä, koska heitä ei ole. Eroaako tämä Holokausti-denialismista niin kovinkaan paljoa?
http://en.wikipedia.org/wiki/Genocides_in_history#Soviet_Union
Vaikka kommunistit ehtivätkin jo mollata Riikka Mikkolaa historiaa vääristäväksi fasistiksi, koska hän ei tunnustanut Holokaustia ainoaksi tapahtuneeksi kansanmurhaksi, minä puolestaan joudun moittamaan häntä liiasta naiviteetista hänen käyttäessään ilmaisua "Eihän holokausti ole ainoa kansanmurha, mutta ihan varmasti jokainen historianopettaja siitä opettaa ilman valtakunnallisia määräyksiäkin". Ensinnäkään minulle ei opetettu. Tämä on toki ymmärrettävää, koska Neuvostoliitto. Ei se suomettuminen toki tänäänkään ole täysin ohi, ja opettajakunnassa on vakaumuksellisia kommareitakin. Oletus siitä, että kommunistihallintojen ihmisoikeusloukkaukset käsitellään, mutta Holokaustin käsittely tulee erikseen varmistaa on naiivi ja poliittisesti kantaaottava.
Jos Suomi haluaa olla mukana Holocaust Task Forcessa, siihen tuskin on estettä vaikka opetussuunnitelmissa konkreettisesti mainittaisiin Stalinin ja Maon suorittamat "ei-kansanmurhatkin". Yksipuolinen Holokaustin tuomitseminen on askel kohti sitä yksisilmäistä tarkastelua, jonka mukaisesti natsivaltioksi leimautumista Suomi haluaa välttää. Pyrkimyksenä olla olematta fasistivaltioksi leimattu, olemme valmiina ottamaan askeleen kohti heitä, ketkä leimaisinta käyttää perusteettomasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti