Liberaalisti liberalismia vastaan

"Liberaalifanaatikot" ovat mielestäni uhkana liberalismin toteutumiselle. Joudun käyttämään ironialainausmerkkejä, koska nämä fanaatikot usein ajautuvat ulos liberaaliudesta ajaessaan asiaansa äärimmilleen. Käsittelen asiaa kahden esimerkin kautta:

Tapaus 1: Homojen oikeudet

• Homoseksuaalinen akti ei ole rikos.
• Homoseksuaalisuudesta positiiviseen sävyyn puhuminen ei ole rikos.
• Homoseksuaalisuus on laiton syrjintäperuste.
• Homoille on annettava mahdollisuus rekisteröidä parisuhde.

Tähän asti ollaan päästy. Hyvä näin vaikka parantamisen varaakin vielä on.

• Homojen parisuhteen tulisi olla lain edessä identtinen heteroiden parisuhteen kanssa.
• Homojen parisuhteen tulisi olla nimeltään sama kuin heteroiden parisuhteen.

Vähintään tähän asti lienee arvoliberaalein perustein järkevää pyrkiä.

• Kirkko velvoitetaan vihkimään homopareja, vaihtoehtona kirkon juridisesti merkitsevän vihkioikeuden poisto.
• Kirkko velvoitetaan vihkimään homopareja seremoniallisesti, vaihtoehtona valtionkirkkostatuksen poisto.

Tästä eteenpäin asialla ei ole oikeastaan mitään tekemistä arvoliberalismin kanssa vaan kyseessä on puhtaasti uskonnonvapauden rajoittaminen (joka puolestaan on epäliberaalia).

• Kaikki uskontokunnat (mukaanlukien ei-valtionkirkot, myös muslimit) velvoitetaan vihkimään homopareja.

Kun pieni, mutta äänekäs vähemmistö kuitenkin haluaa viedä "tasa-arvon" aivan loppuun asti, uskonnonvapauden kustannuksella, uskon, että he lähinnä oikeuttavat vastapuolen vastustamaan homojen oikeuksia. Asia voi lähteä kaatumaan päälle jo pelkästään viattomasta oikeudesta sanaan "avioliitto", koska kun tämä sana uudelleenmäärittyy, uskontokunnat eivät voi vedota lakiin avioliitosta kieltäytyessään vihkimästä vaan joutuvat viittaamaan epämääräisempään pykälään uskonnonvapaudesta.

Toki tämä voitaisiin huomioida laissa etukäteen, jottei avioliiton uudelleenmäärittely sukupuolineutraaliksi kaadu oikeuskäytännön kautta syrjintähaasteiksi uskontokuntia vastaan.

_________

Tapaus 2: Laillistettu prostituutio

• Prostituoituna toimiminen ei ole rikos, eikä prostituoidun palvelun ostaminen ole (pääsääntöisesti) rikos

Tähän asti ollaan päästy.

• Parittaminen ei olisi rikos. Prostituoitu olisi virallinen ammatti oikeuksineen vakuutuksiin, jne.

Tähän asti voi olla mielekästä pyrkiä riippumatta siitä mitä mieltä on prostituutiosta. Prostituutio (kuten huumeet) on, ja sille ei voi mitään. Tärkeää olisi leikata ammattirikollisuus pois prostituutiobisneksestä.

Valitettavasti ajatus siitä, että huoran ammatti on "aivan tavallinen ammatti" omaa väistämättömiä ongelmia:

• Työkkäristä huoraamaan... miksi ei? Jos se on tavallinen ammatti ja olet pätevä jakamaan rasiaasi (ei se koulutusta vaadi) niin työkkäri voi sinut pakkonakittaa. Nythän se ei voi sitä tehdä, koska pakkonakittaessaan työvoimatoimisto syyllistyisi itse paritukseen.

Argumentti siitä, että "ei tule tapahtumaan" on naiivi. Ulkomailta on jo tapauksia siitä, että ihmistä on pakotettu työkkäristä tarjoilijaksi (vaikkei huoraksi) bordelleihin. Ilmeisesti Suomessakin on yritetty. Haluaisin nähdä muslimin burkaan pukeutuneena, mutta muuten yläosattomana bordellissa. Se voisi olla koominen näky.

• Yhteiskunnan maksama prostituutio "lääkinnälliseen" tai "syrjäytymistä ehkäisevään" tarkoitukseen. Nythän moista ei voisi tehdä, koska lääkärin määrätessä huoraa suorittamaan "lääkärinpalveluita" syrjäytymisuhan alla olevalle, lähetteen kirjoittanut lääkäri syyllistyisi paritukseen.

Niinikään tähänkin argumentti "ei tule tapahtumaan" on naiivi.

Tämä saa "yllättäen" osalta kansasta kannatustakin. Fakta kuitenkin on, että rajan veto sille kuka tarvitsee, ja kenellä ei ole itse varaa maksaa huoraansa on hyvin tulkinnanvaraista, ja joku jää aina kiroilemaan, että on juuri ja juuri rajan väärällä puolella, tai kuinka hän olisi jopa enemmän oikeutettu, mutta silti evätty verorahahuorasta.

Perustelu vertaamalla TV-luvan sisällyttämistä toimeentulotukee ei juuri ole kunnon argumentti yhteiskunnan kustantaman prostituution puolesta, koska TV-luvan sisällyttäminen toimeentulotukeen voidaan yhtälailla katsoa ongelmalliseksi (esim. opiskelija ei saa TV-luvan osuutta valtiolta, ja on näinollen ahtaammalla kuin pitkäaikaistyötön). Lisäksi voi kysyä onko mielekästä tarjota vähäosaisille rahaa, joka on pakko käyttää prostituutioon sen sijaan, että sitä voisi käyttää muuhun kuntouttavaan harrastetoimintaan... jos me siis ylipäätään mielletään huorissa käyminen kuntouttavaksi. Sääliseksi tai rahalla ostettu lahnankylmä p**** tuskin itsetuntoa syrjäytymisvaarassa olevilla kohottaa. Ja vaikka kohottaisikin, mielestäni ihmisellä on myös oikeus käyttää kuntoutumisrahat muulla tavoin, menettämättä yhteiskunnan tukea.

Yhteiskunnan tarjoamat sosiaalituet tulisi olla näiltä osin korvamerkitsemättömiä ja jos joku haluaa toimeentulotukeansa käyttää prostituutioon, ei sitä tule estääkään, mutta ei se ole mikään peruste maksaa hänelle myös enempääkään.

Tämä kysymys ei ole enää lainkaan siinä, onko henkilö arvoliberaali vai ei - kysymys on siinä paljonko ja millä perusteilla tulonsiirtoja tehdään ja tuleeko tulonsiirtoja suorittaa enemmän heille, jotka haluavat sitoutumisesta vapaata piirakkaa. Ymmärrän, että moni haluaa nähdä ongelman mukamas "ihmisoikeusasiana" vaikka se ei sitä ole niin kauan kuin korvamerkitsemätönkin raha kelpaa prostituoidulle.

EDIT: jos asiaa tarkemmin miettii, kyse on arvoliberalismista yhä, mutta päinvastaisessa suunnassa kuin alunperin olisi voinut kuvitella: yhteiskunnan tukiessa huorissa käyntiä, mutta ei esim. seurustelua, lähtökohta on perin kantaaottava. Arvoliberaalin yhteiskunnan ei tule ajaa perinteistä perhekäsitystä normina - mutta se ei tarkoita, että päinvastaistakaan tulee esittää normiksi. Yhteiskunnan tulisi pitää näppinsä pois seksuaalisuudesta.